Jouduin pieneen väittelyyn joululahjoista yhdellä foorumilla ja tajusin että minulla saattaa olla vähän outo suhtautuminen niihin. Toisin kuin monet en pidä itsetehtyjä lahjoja jotenkin arvokkaampina (tai kai pidän kun niitä annan*, mutta en siinä mielessä että käsityö on pyhää ja oli se miten kamala tahansa tai suoraan Regretsystä niin se on aina parempi kuin muut lahjat koska se on käsintehty) tai sellaisia lahjoja joihin on nähty kauheasti vaivaa, tärkeintä on se että lahja on valittu saajaansa ajatellen ja jos hän pitää siitä, silloin se on vasta hyvä lahja. (Tuo ei päde lahjoihin jotka saan). Väittely koski osittain sitä onko epäkohteliasta antaa sellainen lahja, jonka tietää olevan sopimaton lahjan saajalle (tässä tapauksessa jotain syötävää jota vastaanottaja ei voinut syödä). Jotkut ovat sitä mieltä että lahjan saaminen on se lahja ja että saajan täytyy olla iloinen ja kiitollinen aina, vaikka hän joutuisikin heittämään lahjan roskiin (ja ainakin minun tapauksessani tuntemaan siitä syyllisyyttä). Minusta sellainen ei ole hyvä lahja.
Keksin juuri yhden puuttuvan lahjan, johon minulla ei ollut ideaa. Nyt tiedän mitä annan, ne pitäisi vain tehdä.
* Syyni käsintehtyihin lahjoihin on osittain se että joskus minulla oli enemmän aikaa kuin rahaa (ei sillä että minulla olisi vieläkään rahaa mutta aikaa ei ole kauheasti), osittain se että harrastan käsitöitä ja se tuntuu luontevalta ja osittain se että omalla kohdallani lahjojen ostaminen jostain tavaratalosta tuntuu liian helpolta. Lahja täytyy joko tilata netistä, tehdä itse, ostaa käytettynä tai jostain pienestä liikkeestä (mielellään tyyliin Ruohonjuuresta). Nuo ovat siis sääntöjä itselleni.
Sain eilen hämmentävän sähköpostin, joka hermostuttaa minua. Se vaatii että teen yhden jutun ja jos onnistun siinä niin siitä voi seurata hyvää mutta sen yhden jutun tekeminen on kauhean vaikeaa. Tai tuntuu kauhean vaikealta, vaikka sen ei pitäisi olla ja se siinä on ärsyttävintä. Minun pitäisi suoriutua siitä rutiinilla mutta se on aina yhtä vaikeaa. Se on oikeastaan työni vaikein puoli eikä se ole edes varsinaisesti sitä.
Sain myös yllättävän kutsun, jonka pitäisi hermostuttaa mutta ei oikeastaan hermostuta kauheasti. Vielä ainakaan.
Tämän päivän ilonaihe on ompelukurssi. Pääsen esittelemään hienoa mekkokangastani.
Tekstit
2 kommenttia:
Minusta hyvä lahja on sellainen, jota hankkiessa/tehdessä antaja on erityisesti ajatellut saajaa ja tämän mieltymyksiä, harrastuksia jne. Jos saaja ei sitten kuitenkaan pidä lahjasta, niin sille ei voi mitään. Lahja on silti hyvä.
Saajalleen sopimaton lahja on huono lahja. Jotkut antavat lahjoja pelkästä velvollisuudentunteesta. Esim. itse sain eräältä ihmiseltä mitä hirveimpiä lahjoja, joista osan olisin halunnut heittää suoraan roskiin, ja jotka tuo ihminen oli ilmeisesti saanut (ainakin osan) ilmaiseksi muualta. Sitten kerran sain yhden synttärilahjan häneltä, jossa oli yritetty erityisesti ajatella minua (mutta sekin oli halpa ja kitchinen esine, jollaista en pitäisi kodissani esillä). Tilanne oli kiusallinen ja tuntui, että olisi pitänyt olla hirveän kiitollinen siitä, että nyt hän on ihan ajatellut minua hankkiessaan tuota lahjaa..
Heh, eipä tarvitse enää saada eikä antaa tuolle ihmiselle lahjoja - en ole tuon ihmisen kanssa enää tekemisissä..
t. Maria
Tuo on kyllä totta, että lahjan antajalle riittää se että on miettinyt lahjaa.
Ja vaikuttaa kyllä sellaiselta lahjaihmiseltä, jota ei ehkä jää kaipaamaan?
Lähetä kommentti