12.1.2011

Keskiviikko


En ymmärrä mihin kaikki aika menee, luulisi että työttömänä ei muuta olisikaan (ainakaan rahaa tai tekemistä). Silti ilta tulee aivan liian pian ja tehtävälistani ei juurikaan pienene vaikka koko ajan puuhastelenkin jotain. Yhden isomman puuhan sain sentään valmiiksi ja se oli melkein ammatillistakin. Menin lupaamaan, että pidän siellä yhdistyksessä, jossa olin töissä, kurssin niistä valokuvakirjoista, joita voi tilata netin kautta. Tai netistä ladattavilla ohjelmilla. En ole ikinä tehnyt sellaista joten ajattelin että sitä pitäisi harjoitella ja voisi olla hyvä jos minulla on kurssilla mukana mallikappalekin. Siihen saa myös hyvin yhdistettyä tehtävälistani kohdan "skannaa vanhoja dioja" ja äitini syntymäpäivälahjan, oletan, että hän on kiinnostunut kirjasta, jossa on lähinnä minun ja siskoni lapsuuskuvia. Kolme kärpästä yhdellä iskulla, oikeastaan. Kurssi on joskus helmikuun alussa, niin en tiedä ehtiikö se edes siihen, syntymäpäiviin on onneksi vielä kolme kuukautta.

Päädyin Ifoloriin kun se näyttää olevan suosituin ja heidän ohjelmansa vaikuttaa kohtuullisen yksinkertaiselta (tosin sen verran hankala se on että jouduin tekemään kirjan kahteen kertaan kun menin sekaisin). Siinä on minusta hyvää se että taittomalleja on paljon ja niitä on helppo soveltaa ja taiton voi tehdä myös aivan vapaasti. Kehyksiä kuville oli aika vähän eikä niiden väriin tai leveyteen voi vaikuttaa, en ainakaan löytänyt sellaista kohtaa. Taustakuvia näytti olevan aika paljon mutta mikään niistä ei oikein miellyttänyt minua, mutta olenkin nirso visuaalisen alan ammattilainen, ohjelmalla voi kuitenkin tehdä aivan pätevän ja hyvän näköisen kirjan. Huonoa oli kuitenkin se ettei elementtejä ole mahdollista tasata tai tehdä apuviivoja, kuvat täytyy asetella silmämääräisesti. Minua olisi kiinnostanut myös tietää minkäkokoisia kuvani olivat, jouduin arvioimaan sen sillä perusteella minkä kokoisia ne ovat verrattuna sivun leveyteen, jonka tiesin (päädyin 21 kertaa 21 senttiseen, A-sarjan koot eivät ole kauhean hauskoja kirjoissa). En pitänyt oikein siitäkään että joihinkin kuviin ilmestyi symboli, joka sanoi "ok resoluutio". Tajusin sen merkityksen vasta tilausvaiheessa kun ohjelma sanoi että niiden ja niiden sivujen kuvien resoluutio oli välttävä muttei optimaalinen. Olin kuvitellut että se oli toisin päin, että muut kuvat olivat huonompia (vaikka niiden resoluution piti kyllä riittää, mutta niin piti niidenkin joista se valitti).

Luulen kyllä että mahdollisten kurssilaistenikin pitäisi saada tehtyä jonkinlaiset kirjat, tosin se vaatii heiltä aika paljon oma-aloitteisuutta. Kahdella neljän tunnin kerralla ei millään pysty skannaamaan ja käsittelemään tarpeeksi kuvia noin 36-sivuiseen kirjaan ja vielä taittamaan sitä.

Olen aloittanut työnhakuakin ja muistanut miten inhottavaa se on. Olin päivittänyt ansioluetteloni viimeksi joskus vuonna 2009 enkä edes oikein muistanut mitä tein viime vuonna (puolipäivätyötä, kaksitoista kirjan taittoa ja kantta, seinäkalenterin, kymmenen numeroa kahta lehteä ja muuta, selvisi kun tutkin palkkakuittejani). Tunnen myös ammatillista alemmuutta ja olen muistanut taas miten hukkasin opiskeluaikani koulussa, joka ei ollut minun alallani kovin hyvä (tosin Oulussa asumisesta seurasi niin paljon kaikkea hyvää, esim. blogin pitäminen ja lopulta M etten voi sitä oikein katuakaan). Pahin angsti on onneksi pysynyt poissa ja olen saanut liikuttua ja syötyä aika terveellisestikin.

1 kommentti:

Laiza kirjoitti...

Olen tehnyt nyt muutaman noita valokuvakirjoja ja ne ovat kyllä hurjan kivoja. Ei tarvitse liimailla kuvia mihinkään kansioihin, eikä säilyttää niitä pelkästään koneella.

Blog Widget by LinkWithin