Keskiviikko

Olen nukkunut viime aikoina joko liian vähän tai huonosti ja maanantaina yritin korjata sitä. Onnistuin menemään aikaisin nukkumaan mutta heräsin kahdelta naapurista kuuluvaan huutoon, niin kuin ilmeisesti moni muukin päätellen siitä että joku kävi hakkaamassa heidän oveaan ("kuka saatana siellä hakkaa?"). Yllättäen he lopettivat siihen mutta minä en saanut unta pariin tuntiin.




Selvisin kuitenkin päivän suuresta tehtävästä, vaatehuoneen siivoamisesta. Siellä alkoi olla niin paha kaaos ettei sinne päässyt enää sisään, mikä on vähän hankalaa kun kaikki vaatteeni ovat siellä. Viiden tunnin urakan jälkeen sinne mahtuu taas, vaikka vähän kaoottista siellä on vieläkin ja tavaroita, joille valitettavasti ei ole muutakaan paikkaa (esim. kaksi rikkinäistä iMacia, luulisi että yksi olisi riittänyt minulle). Toivon että siisteys säilyy tällä kertaa pitempään, yleensä aina ilmestyy joitain tavaroita joille ei ole muutakaan paikkaa ja jotka saavat aikaa kaaoksen alun. Suurimpaan osaan laatikoista en yleensä onneksi koske (joku voisi olla sitä mieltä että ne voisi sitten hävittää mutta en minä voi), niistä tarvitsi vain pyyhkiä pölyt ja muutenkin vanha järjestys oli ihan hyvä, eniten aikaa menee siihen että yrittää keksiä uutta. Roskia oli yksi kassillinen, lahjoitettavia toinen (luulen että kokeilen yhtä kristillistä kirpputoria, vain sen takia että sinne tavarat on helpoin kuljettaa) ja yksi kassillinen sopivasti ajoitettuun neuletapaamisen lankavaihtoon. Jotkut tavarat päätyivät varastoon, odottamaan sitä että keksisin niille jotain tekemistä. Varastossa on nyt kauhea kaaos, mutta onneksi siellä ei tarvitse käydä kovin usein.

Loppuviikolle jäi vielä eteisen, keittiön, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen järjestely. Joka päivälle jotain.

Jaksoin tehdä muutakin, kuten uuden annoksen viikonlopun papukeittoa. Tällä kertaa laitoin mukaan paljon lisää mausteita ja kolme valkosipulinkynttä ja yllätyksekseni keitosta tuli aika hyvää.

Sain myös viimein iPhonen toimimaan oikean liittymäni kanssa. Se ei kyllä ollut minun ansiotani, isäni laittoi sähköpostia tutulle Sonera-kauppaihmiselleen ja puhelimen lukitus poistettiin viimeinkin (eihän tässä mennyt kuin vuosi siitä kun lukitus on väitetty puretuksi). Saa nähdä onko vaikeaa tottua siihen, täytyy ainakin olla todella varovainen ettei se mene vahingossa nettiin (aiemmin siinä oli prepaid-liittymä eikä tarvinnut pelätä isoja laskuja).

Kävin samalla läpi yhteystietoja ja poisti sellaisia, joihin en ole ollut yhteyksissä vuosikausiin, siellä oli vaikka mitä numeroja alkaen englantilaisesta miehestä, jonka kanssa olin kirjeenvaihdossa joskus vuonna -99 ja ties keitä muinaisia nettituttuja, joiden numerot minulla oli miittien takia. Yksi nimi jäi vaivaamaan, en muista tunteneeni ketään sen nimistä ja se että olin laittanut mukaan sukunimenkin kertoo ehkä siitä että kyseessä oli joku ei niin tuttu. Google kertoi vain että sillä nimellä on loimaalainen tyttö, joka kilpailee ahkerasti ratsastuksessa, helsinkiläinen diakoni-opiskelija, jolla on ollut hyvä tuuri arvonnoissa ja singaporelaisessa pankissa työskentelevä nainen, joka on osallistunut maratoniin. Ei kuulosta tutulta. Google vihjasi myös ihmisestä, joka on ehkä töissä Varsinais-Suomen Ely-keskuksessa, heidän sivunsa sen varmistivatkin. Se kuulostaa enemmän sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa olisin ollut tekemisissä. En silti muista kuka hän on. Tuollaiset asiat jäävät vaivaamaan minua ärsyttävästi.