24.1.2011

Maanantai

En tiedä pitäisikö minun olla masentunut siitä etten päässyt edes haastatteluun siitä paikasta, johon olin ylipätevä (tai edes saanut vastausta, ilmoituksessa ei ollut edes puhelinnumeroa johon soittamista olisi voinut vältellä). Mutta ehkä juuri siitä syystä. Ja hakemukseni oli vähän outo.



Yksi uuden elämän outoja puolia on se että olen kiinnostunut ruuanlaitosta. Ja vielä uskaltautunut kokeilemaan uusia juttuja. Kuten tällä kertaa kidney-papuja. Pidin ehkä enemmän papusekoituksesta mutta Pedron papusoppa oli aivan kelvollista ruokaa, teen sitä ehkä uudestaankin vielä, vähän muokattuna. Tällä kertaa en edes jättänyt valkosipulia pois (voi olla ensimmäinen kerta kotoa pois muuttamisen jälkeen kun olen käyttänyt sitä).


Jos keitto oli ihan hyvää niin jälkiruoka oli tosi hyvää. Murennettuja kaurakeksejä, marjoja, turkkilaista jogurttia, paahdettuja manteleita ja hunajaa päällekkäin.



Ompelin torstain ahkerasti, illalla ompelukurssilla (mekko alkaa viimein näyttää mekolta) ja päivällä laskoshametta. Olen katsellut sen ohjetta pari vuotta ja ilmeisesti muodostanut itselleni tarkan kuvan siitä. Mielessäni se oli siisti arkihame, melkein vekkihamemainen mutta todellisuus ei ihan vastannut sitä. Pehmeät laskokset ohuehkossa kankaassa tekevät siitä enemmänkin juhlahameen. Se ei haittaa, arkihameita minulla onkin aika paljon ja juhlahameeksi sitä nyt kiireellä tarvitsinkin. Olen aika tyytyväinen siihen, se ei ole täydellinen mutta taitojeni edistymisen huomaa selvästi. Laskoksia ja vuori ja käsinommeltu helma ja piilovetoketju joka on oikeasti piilossa.

Hame pääsi käyttöön lauantaina M:n ystävän syntymäpäiville. Olen erittäin iloinen siitä että olen päässyt pisteeseen, jossa en enää jännitä hänen ystäviään (kauheasti) ja minulla oli hauskaa. Tosin tiettyjen yleisten kokemusten puuttuminen (kun olen suunnilleen viettänyt koko tähänastisen elämäni kotona lukemassa) saa minut tuntemaan itseni vähän oudoksi, mutta se ei tietysti ole seuran vika.

Sunnuntaiaamuna kaduin vähän aikaa sitä että olin sopinut luistelusta, en ollut mennyt nukkumaan aivan tarpeeksi ajoissa. Luistelu teki kuitenkin hyvää ja oli hauskaa kun seura oli sopiva. Se ei selvästi sovi minulle yksintehtäväksi.

4 kommenttia:

anne-mari kirjoitti...

Oikein nappara hamonen!

Mina rakastan papuja! Varsinkin juuri niita kidney papuja. Ne on mukavan ruokaisia.

Olen varma, etta jotain sopivampaa, mihin et ole niin ylipateva tulee vastaan, joten huoli pois, vaikka tama kyseinen homma menikin sivusuun :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Olen suhtautunut todella ennakkoluuloisesti papuihin mutta huomasin nyt miten käteviä ne oikeasti ovat, tosiaan ruokaisia ja oikeastaan ihan hyviä. En kyllä tiedä milloin uskaltaudun kokeilemaan kuivapapuja, ne olisivat paljon edullisempia.

Lena kirjoitti...

Ihana tuo hame! Ja tuo jälkkärikin kelpaisi koska tahansa. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos, olin aika tyytyväinen molempiin :)

Blog Widget by LinkWithin