Tiistai

Joululoma oli kiva vaikka en ihan onnistunutkaan tavoitteessani olla tekemättä mitään. Ja nukuinkin vähän huonosti. Mutta söin hyvin (ja vain ihan vähän liikaa) ja näin perheenjäseniä ja kävin elokuvissa (Narnia oli parempi kuin Harry Potter) ja siskon luona maalla (siellä oli tosi söpö kissa). Ja neuloin kaksi pipoa ja luin valtavan kasan aikakauslehtiä (ajankohtaista näyttää olevan Mari Kiviniemi, Aila Meriluoto ja joku ballerina, heistä oli vähintään kaksi haastattelua) ja kirjoja ja katsoin televisiota (Teemalta kolme Fred Astaire -elokuvaa putkeen) ja kävelin vähän ja päätin alkaa elää terveellisemmin (taas) ja ostin alennusmyynneistä ulkoiluvaatteita (toppahousutkin ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen). Ja selvisin ilman nettiä, melkein koko loman. Sen sain onneksi tarkistettua että tunti ennen lähtöäni lähettämäni viimeinen työ oli ollut kunnollinen.

Kotiinpaluu oli vähän outo, jotenkin matkustaminen väsyttää ja kestää vähän aikaa tottua taas siihen mitä elämäni on Turussa. Koti oli ennallaan, kukatkin melkein hengissä. Eteisessä odotti pino joulukortteja, se oli yllätys. Ja M:n näkeminen oli aika kivaa.

Kävin tänään ilmoittamassa itseni taas työttömäksi. Yleensä he eivät ole olleet kovin kiinnostuneita työnhaustani, nyt olivat ja jos en löydä työpaikkaa helmikuuhun mennessä pitää minun etsiä työharjoittelupaikka. Se hirvittää, minun pitää toimia nopeasti ja oikeasti tehdä jotain (on jo aikakin). Olin toivonut että voisin vältellä tulevaisuuden ajattelemista vielä vähän aikaa mutta nyt pitäisi tietää mitä haluan ja tehdä jotain saadakseni sellaisen tulevaisuuden kuin haluan.

Mieluiten tekisin vain freelancetöitä mutta en ole onnistunut löytämään niitä tarpeeksi, kokopäivätyöt tuntuvat vähän ahdistavilta ja estävät keikat (kun suunnitelmissani on edelleen yrittäjyys joskus niin haluaisin ylläpitää suhteita vakiotyönantajiin), harjoittelun yhteydessä niitä ehkä voisi tehdä mutta en tiedä kestäisinkö niin lomattoman ja kiireisen vuoden kuin viime vuosi oli (harjoittelussa tienaa työmarkkinatuen plus ylläpitokorvauksen eikä saa palkallista lomaa, työ voi olla kokopäiväistä). Jos edes löytää töitä tai harjoittelupaikan. Oma huonouteni on tietysti saanut minut tähän tilanteeseen, parempi ihminen olisi työllistynyt heti tai olisi valmis tekemään tosi kovasti töitä, muitakin kuin oman alan, ja niin edelleen. Oikeasti tuo määräaika on hyvä juttu, se pakottaa minut toimimaan vaikka vähän hirvittäisikin (aivan kuin tilanteeni olisi jotenkin hirveä. Hui kauheaa, joudun etsimään töitä.)