Auringonpaiste tekee hyvää, mutta on vähän hankalaa kun pitäisi tehdä töitä kotona eikä ole paikkaa johon pääsisi sitä pakoon. Haaveilen oikeista verhoista mutta ne tulevat vähän liian kalliiksi jätti-ikkunoihini, enkä ehkä asu täällä loppuikääni niin se ei tunnu tarpeelliselta. Paitsi silloin kun aurinko paistaa.
En ole saanut vieläkään päätettyä mitä teen otsahiuksilleni. Tai niille ei ole kauheasti vaihtoehtoja, tällä hetkellä ei ole varaa muuta kuin itseleikkaukseen, myöhemmin saattaa olla mutta sitten ne ovat jo liian pitkät. En vain saa aikaiseksi leikattua niitä (uusimman kampaukseni paras puoli on varmaan se että otsahiukset on viimeksi leikattu joulukuun alussa ja vasta nyt ne alkavat olla liian pitkät). Löysin joskus ostamani kangaspannan ja käytän sitä nyt kotona. Se tuntuu oudolta, mutta ainakin otsahiukset ovat piilossa. Otsani ei ole vain ollut julkisesti esillä ehkä ikinä (minulla on ollut aina otsatukka, pikkulapsesta saakka) ja se näyttää minusta oudolta. Saa nähdä kehtaanko pitää sitä julkisesti, tänään minun pitäisi mennä tilaisuuteen jossa on muitakin ihmisiä ja voin testata sitä.
Postinkantaja ei ainakaan näyttänyt säikähtävän sitä mutta hän ei edes katsonut minua.
Jos aikoo mennä nukkumaan aikaisin ei ole hyvä idea aloittaa uuden kirjan lukemista, ei vaikka kello olisi vasta kahdeksan. Varsinkaan jos kirja on jännittävä. Seurauksena on katkonaista unta ja aivan liian vähän ja painajaisia. Se hyvä puoli sentään on että kahdeksalta aloitettu kirja ei kestä aivan liian myöhään mutta puoliyökin on vähän liikaa. Varsinkin jos on muutenkin jo vähän ahdistunut (tai vähän enemmän) ja tarvitsisi unta. Ja aamulla ei saisi nukkua liian myöhään kun nyt olisi töitäkin tehtävänä.
Viime aikoina on ollut vähän sellainen olo etten osaa tehdä mitään oikein. Voi olla että olen ollut liikaa kotona yksin.
Tekstit
5 kommenttia:
Huomasitko muuten TS:n jutun neuletapaamisista eilisessä Teemassa? Olit päässyt peräti kahteen kuvaan (ja tukkakin näyttää ihan hyvältä! :-))
En, olin unohtanut koko jutun. Täytyy käydä kirjastossa katsomassa.
Joskus vaan on sellainen olo, että kaikki menee harvinaisen vinoon tai pieleen. Kuin elämänviiva olisi väärässä asennossa ja sitä liukuisi kummallisiin vääristymiin.
Ainakin musta tuntuu joskus tältä.
Ehkä olet ollut yksin liikaa. Mutta voihan olla, että heijastat vain liiallisia vaatimuksia itsellesi tai jollekin asialle.
Oletko muuten koskaan kirjoittanut mitään kaunokirjallista? Ihan vain omien tunteiden ja tuumailujen selvittämiseksi...
T: Harri
:)
Meilläkin on ongelma verhojen kanssa kun on enemmän ikkunoita ja vähemmän verhoja. Vaikka palkkaakin saadaan, ei silti osaa/uskalla käyttää sitä ja ainakin olkkariin löytyi verhot kierrätyskeskuksesta, kolmella eurolla :)
FF
Harri, en ole kokeillut kaunokirjallista, kirjoittaminen tuntuu olevan minulle enemmän blogin pitämisen sivutuote :)
FF, minäkin olen yrittänyt vilkuilla kirpputoreilla mutta ne tuppaavat olemaan aina joko kalliita tai vielä rumempia kuin nykyiset. Vähän houkuttaisi ostaa pimennyskankaiset verhot kun näin sellaiset tarjouksessa mutta ne olivat kolmekymppiä kappale. Minun ikkunaani niitä menee ainakin kolme ja se on minulle vähän liian kallista. Muinaisen päiväpeiton kappale saa riittää rullaverhojen kaveriksi.
Lähetä kommentti