Maanantai

Pääsin eroon ensimmäisestä Wordpress-ongelmasta myöhään keskiviikkoiltana. Torstaina huomasin, että niitä oli lisää, esimerkiksi sellainen että jos jotain kategoriaa oli käytetty yli yhdessätoista artikkelissa niin se ei enää toiminut. Kuviakaan ei voinut lisätä. Se päätyi siihen että poistin kaiken ja aloitin alusta. Se ei ollut aivan niin hurjaa kuin miltä kuulostaa, minulla oli tallessa tiedosto, jossa on mukana kaikki tekstit, kommentit ja muut, kuvat vain olisi pitänyt lisätä. Tosin blogiin ei voinut edelleenkään lisätä kuvia eikä muitakaan tiedostoja. Lopulta kirjoitin serkulleni, joka hoitaa perheemme nettisivujuttuja (se on vähän hankalaa kun sivuni on isäni alivuokralaisena, tavallaan, niin minulla ei ole suoraa yhteyttä palveluntarjoajaan) ja sain sivut vähän huijaamalla väliaikaiseen kuntoon. Jos kuvia ei voi tuoda niin niihin voi linkittää ja jos otsikkokuvaa ei voi muuttaa niin voi tallentaa oman kuvansa oletuskuvan päälle.

Sain sivut perjantaina sellaiseen kuntoon että niitä pystyy näyttämään muillekin (siellä on vain cv ja viime vuonna tehtyjä juttuja) ja lähetin ne kaksi hakemusta jotka olin luvannut lähettää tällä viikolla. Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa tajusin, että hakemuksiin oli jäänyt yksi lause joka olisi pitänyt muuttaa. Oli vähän vaikeaa nukahtaa sen jälkeen, mutta enpä olisi muutenkaan päässyt niihin paikkoihin töihin, samapa kai se jos vaikutan idiootilta.

Tein perjantaina pitkän kauppakävelyn yhteen kauppakeskittymään, kun halusin jotain sopivaa kostuketta runebergintorttuihin. Harkitsin ensin jotain punssiaromia, mutta se maksoi melkein viisi euroa. Alkosta sai likööriä, jota mainostettiin karvasmantelimaiseksi, parilla eurolla. Ja tietysti minulta kysyttiin paperit. Myyjä näytti hädin tuskin täysi-ikäiseltä.

Kotimatkalla melkein kaaduin monta kertaa ja yhden kerran oikeasti. Olisin ehkä ottanut mieluummin reiän jalkaan kuin housuihin, korjaaminen olisi ollut helpompaa. Tosin parempi reikä housuissa kuin mitä olisi voinut käydä.


Yhdessä kaupassa oli sisustustarroja halvalla ja kylpyhuoneeni ovi kulunut, siitä tuli minusta aika hauskan näköinen (ja minua harmittaa että melkein kaikilla seinilläni on ruma tekstuuritapetti, johon ei voi laittaa tarroja).



Leivoin Runebergin päivän kunniaksi pitkästä aikaa. Tutkin erilaisia reseptejä ja tämä näytti lupaavimmalta, lähinnä koska siihen ei laitettu keksinmuruja (jotka ovat hyviä mutta keksipaketit ovat liian houkuttelevia minulle) eikä kermaa. Niistä tuli vähän mauttomia ja ei yhtään kosteita kostutuksesta huolimatta mutta se ei liene ohjeen vika. Minulle oli uutta laittaa osa hillosta jo paistovaiheessa, se teki niistä ehkä paremman näköisiä.

Sunnuntainakin oli taiteellista ohjelmaa, käynti Logomossa, joka on kulttuurikaupunkivuoden näyttelytila, jonka on kai tarkoitus toimia jatkossakin. Rakennus on hieno, noudattaa sitä vanhaa tyyliä että nykytaidetta pitää tarjoilla vanhassa teollisuustilassa (tyyliin De Pont vanhassa asuinkaupungissani) ja Heurekan toteuttama Tuli on irti -näyttely todella hyvä ja Tom of Finland kiinnostava (näin hänen näyttelynsä joskus teininä Jyväskylässä, nyt mietin mitä tajusin siitä silloin) ja jotkut nykyvalokuvat oivaltavia (pidin erityisesti Sanni Sepon palstakuvista). Huonoa oli se että pääsylippu maksoi 20 euroa (yhteen näyttelyyn 12, kaikkiin 20) ja hienosti sisustetussa kahvilassa pieni leivos kuusi. Ei ihan kaikille tarkoitettu (tai työtön olisi kyllä päässyt kaikkiin näyttelyihin sillä kahdellatoista).



Sunnuntain ruoka oli Väripaletti-blogin innoittamana kikherneistä, tosin muualta löydetyllä reseptillä. Siihen laitettiin niin outoja (mutta sellaisia jotka löytyvät kaapeistani) aineita että oli pakko kokeilla. Korvasin ohjeen mukaiset seitsemän ja puoli desiä sipulia porkkanalla, se sopii minulle paremmin.
Keitto ei ollut minusta erityisen houkuttelevan näköistä, mutta ihan hyvää, ainakin tuollaisena sipulittomana versiona.