Maanantai

Perjantai oli vähän nolojen tilanteiden päivä. Pesin aamulla pyykkiä ja yhtäkkiä tajusin etten varmaan ollut avannut pesukoneen hanaa ja minulle tuli kauhea kiire pesutupaan (en tiedä miksi, ei sille olisi tapahtunut mitään, se ei olisi edes käynnistynyt). Niin kiire etten voinut edes sitoa kengännauhojani ja kompastuin niihin ulko-oven edessä ja lensin maahan. Pahemminkin olisi voinut käydä, housut selvisivät tällä kertaa ehjinä, kämmeneen tuli vain ikävä haava. Ja hana oli auki.
Toinen nolous oli iPhonen aiheuttama. Sain työkkäristä kutsun yhteen tilaisuuteen, joka vaikuttaa ihan kiinnostavalta ja uskaltauduin soittamaan ja ilmoittautumaan. Puheluuni ei vastattu ja se palautui keskukseen. Minulla on sen verran huonoja kokemuksia työkkärin keskuksen kanssa keskustelemisesta niin että vain katkaisin puhelun. Tai kuvittelin sulkeneeni, vähän ajan päästä kuulin puhelimesta vaimeaa miesääntä ja tajusin että puheluni oli yhdistetty edelleen, jollekin toiselle virkailijalle. Vähän ajan päästä sieltä soitettiin minulle takaisin, olin vähän toivonut etteivät he näkisi numeroani mutta toisaalta en joutunut soittamaan uudelleen. He tiesivät kuka olin ja asiani jo, eli helppo puhelu lopulta.

Ostin appelsiinin vain sen takia että se oli kääritty paperiin (muut näyttivät poistavan paperit, outoa). Se oli hauskan näköinen (pidän ulkomaalaisista ruokapakkauksista) ja minusta on hauskaa ajatella että minulla on paperinpala, joka on tullut tänne ties miten kaukaa (tällä kertaa Egyptistä). Jotenkin se ei tunnu yhtä todelliselta sen appelsiinin kohdalla.

Ostin myös viiden litran kattilan, kun olin sattunut saamaan rahaa toisen nimen nimipäivän johdosta (en tiedä ketään muita jotka juhlivat toisia nimiä kuin äitini). Olen huomannut ettei kolme litraa oikein riitä jos haluaa tehdä kuuden hengen keittoannoksen, mikä on kätevää, riittää kun laittaa ruokaa kerran tai pari viikossa ja lopun aikaa syö keittoja pakkasesta.

Lauantai meni vähän ohi. Olin koko päivän sen verran huonovointinen että makasin vain sängyssä. En tiedä pitäisikö olla iloinen siitä että pari tuntia kestävät kauheat kuukautiskivut ovat vaihtuneet koko päivän kestäviin vähän lievempiin. Ne eivät ole sietämättömiä mutta toisaalta niihin menee koko päivä.

Sunnuntaina palasin taas elämääni, ulkoilin vähän ja laitoin vähän ruokaa.


Viikonlopun keitto oli melkein samanlainen kuin viime viikonloppuna, linssejä ja kikherneitä ja uutuutena pieniä valkoisia papuja. Ja kanelin tilalla inkivääriä. Muokkasin ohjetta vähän, jätin sipulin kokonaan pois ja käytin tomaattimurskaa kokonaisten tilalla. Uuteen kattilaan mahtui aika iso annos. Harmi vain ettei siitä tullut erityisen hyvää, minun vikani luultavasti. Lisäsin loppuun keittoon pari purkillista tomaattimurskaa, jos se vaikka tekisi sen paremmaksi.


Hyvin sitruunaisia kuppikakkuja. Taikina tämä, lisätyllä sitruunalla. Kuorrutuksena tämä, maustettuna limoncellolla. Siitä tuli vähän liian löysää eikä tarpeeksi sitruunaista. Olisi varmaan pitänyt tarkistaa mitä ohjeessa mainittu määrä tuorejuusto on grammoina, paketit kun eivät ole samankokoisia joka puolella. Koristeena on piparkakkutaloa varten ostamaani vihreää sokeria.


Tämän ei ehkä ollut tarkoitus olla paperintuhoamisoperaation lopputulos.