Henkilöstökonsulttini sieltä työnhakupaikasta pitää minusta hyvää huolta, hän soitti minulle torstaina ja kysyi olinko nähnyt yhtä juuri minulla sopivaa työpaikkaa. Olin ja olin juuri hakemassa sitä mutta oli ystävällistä että hän soitti. Sain tietää myös että pääsin sinne interaktiivisten ansioluetteloiden kurssille, elämäni alkaa vilkastua. Maaliskuulle on luvassa aika paljon töitäkin.
Joku mainitsi yhdellä foorumilla Zac Brown Bandin ja käytin perjantaitani kuuntelemalla vähän niin kuin kantria, aika rokkaavaa tosin. Olen viime vuosina päätynyt kuuntelemaan kaikenlaista Metallicasta Fred Astaireen mutta tällainen musiikki on minulle hyvin tuntematonta (vaikka ottaisi kantrin pois niin jäljelle taitaa jäädä aika perusrokkia, se ei ole ikinä vedonnut minuun. Puhumattakaan tuon laulun sanomasta, mikä ei ole ihan minun kulttuuriani. Toisaalta minulla ei ole vaikeuksia lukea amerikkalaisia sotilaallista romanttista jännitystä, tuo sopii hyvin siihen säestykseksi. Enkä minä kyllä yleensä ymmärrä laulujen sanoja muutenkaan). Peitti hyvin naapureiden huudon.
Lehtimyyjä soitti taas, ilmeisesti ei riitä että sanoo heti ettei ole kiinnostunut vaan täytyy kuunnella tarjous ("Mutta Katri, tämä on erittäin tärkeä tarjous kustantajalta). Ilmaiset lehdet eivät maksaneet kuin puolen vuoden tilauksen. Ja kaupan päälle olisi saanut hienon villasaalin. Jätin kuitenkin väliin.
Lauantaina ahdistuin ekinokokin tulevasta leviämisestä Suomeen. Olen pelännyt sitä jo useamman vuoden.
Sunnuntaina olin pitkästä aikaa luistemassa ystävän kanssa, sää oli sopivasti lauhtunut ja aurinkoinen ja luistelu ja juttelu hauskaa.
28.2.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyi, inhoan sitä kun lehtimyyjä katsoo oikeudekseen puhutella minua tuolla tavalla etunimellä. Tuntuu kovin tungettelelvalta esiintyä noin tekotuttavallisesti:P
Ehkä olen vanhanaikainen, mutta... :)
Lähetä kommentti