2.3.2011

Keskiviikko

Se medianomien cv:n tekoryhmä vähän hermostutti minua. Heräsin neljältä enkä saanut enää unta, mikä ei ole kivaa jos pitää pystyä ajattelemaan (ja on ollut melkein kymmeneen asti ulkona edellisenä iltana). Koulutuspaikka on sopivan kävelymatkan päässä kotoani, se vähän piristi. Ja tiesin jopa talon jossa se on. Sitä en kyllä tiennyt että se oli valtavan sokkeloinen ja menin sisään ensimmäisestä ovesta, jonka näin jossa oli kouluttajien logo ja se olikin oikeasti toisessa rapussa ja tunsin itseni noloksi.

Paikka on lähellä Subwayta ja päätin että minulla on varaa käydä siellä lounaalla. En tiennyt etukäteen aikatauluamme tai sitä miten kauan se kestäisi mutta ajattelin että jos se loppuu puolen päivän maissa niin silloin on hyvä käydä syömässä, jos se taas kestää koko päivän ja meillä on lounastauko niin silloin ehtii varmaan hyvin sinne ja jos se kestää koko päivän ilman taukoa niin silloin varsinkin haluaa syödä heti.

Kurssi loppui juuri sopivaan aikaan, yhdeltä, juuri kun minulla alkoi olla vähän liian nälkä. Subway on suunnilleen ainoa pikaruoka jota harrastan ja syön aina saman leivän vaikka aina ajattelen että voisin kokeilla muutakin. Kana teriyaki, hunajakauraleipä ja hunajasinappi kastike. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta on hyvää, minusta.

Itse kurssi oli vähän hermostuttava. Opin että olen tehnyt kaiken väärin enkä usko että osaisin tehdä hakemuksen kurssin ohjeiden mukaankaan (on ilmeisesti tärkeää yllättää). Opin kyllä hyödyllisiä asioitakin, sellaisia joita minäkin pystyn toteuttamaan. Harmi etten tiennyt niitä ennen kuin hain niitä paria työpaikkaa jotka tänä vuonna ovat auki. Hyödyllisintä saattaa olla se että perjantaina on mahdollisuus tulla valokuvatuksi, studiovarusteilla.

Minulla on pieni ompelukurssiongelma, kaksi kaavaa jotka kilpailevat keskenään. Ensimmäinen on kevättakki, hauska kaava enkä ole ihan tyytyväinen vanhaan takkiini (jostain syystä ostan säkkimäisiä takkeja aina, vaikka kuinka päättäisin toisin). Toisaalta takkiin tarvitsee paljon kallista kangasta eikä tiedä ehtiikö sen tehdä kevään aikana. Toinen vaate on kietaisupaita, sillekin olisi käyttöä. Ja se olisi halvempikin. Hyvän (viskoosi)trikoon löytäminen tuntuu kyllä aika hankalalta.

Tarkoitukseni oli käydä yhdessä isossa kangaskaupassa kurssipaikan lähellä ja antaa sen valikoiman päättää, tehdä se vaate johon löytyy kangas. Ei löytynyt kumpaankaan.

Suurin osa vaatteistani on sen verran joustavia etten huomaa laihtumistani niistä. Farkkuni hajosivat ja niissä muutoksen näkee, uudet ovat koko pienemmät. Merkittömät farkut vielä maksoivat noin puolet siitä mitä yleensä olen joutunut maksamaan.

5 kommenttia:

omppu kirjoitti...

Minulla on sama Subway-suosikki, samalla leivällä ja kastikkeella. :) Kokeile joskus myös tonnikalatäytettä, sekin on tosi hyvää!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Aika hauska :) En tiedä mistä olen sen keksinyt, suositteliko joku sitä minulle vai valitsinko vain hauskimmat vaihtoehdot aina, kun tarkemmin ajateltuna soijakastike ja sinappi tuntuvat vähän oudolta yhdistelmältä. Mutta se on hyvää. Täytyy kokeilla tonnikalaa, kurssin seuraava kerta on perjantaina ja mietin jo keksisinkö tällä kertaa jonkun muun.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa tulin sanomaan, että aina otan tuon hunaja-kauran, jos vaan on. Samaten otan saman hunaja-sinappi -kastikkeen kuin sinäkin. Mutta... täytteeksi otan joko sen vegepihvin tai tonnikalaa. Molemmat ovat tosi hyviä ja otan sitten vielä oreganoa mausteeksi ja usein vielä viinietikkaa vähän siihen salaattiin. Nam, pitääpä käydä SubWayssa taas joku päivä.

siiri kirjoitti...

Ai tärkeää on yllättää? No jopas.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi, täytyy kokeilla sitten tonnikalaa perjantaina :)

Siiri, he lähestyvät työnhakua kuin mainoskampanjaa ja tärkeintä tuntuu olevan tehdä voimakas ensivaikutelma, herättää huomiota ja yllättää (esim. kertomus tyypistä jonka hakemus myyjään paikkaan oli paperiin teipattu euron kolikko ja teksti "tässä on ensimmäinen yritykseenne tuomani euro". Ei ihan minun tyyliäni :)).

Blog Widget by LinkWithin