1.3.2011

Tiistai

Kävin työkkärissä kysymässä tarvitseeko minun hankkia harjoittelupaikkaa kun minulla on kevääksi aika paljon keikkoja. He olivat sitä mieltä että olen ollut sen verran aktiivinen että seuraavan kerran minun tarvitsee ottaa yhteyttä kesäkuussa ja että olen toteuttanut työnhakusuunnitelmani (siinä puhutaan vain palkkatyöstä, ei kokopäiväisestä palkkatyöstä) niin että harjoittelun voi nyt unohtaa. Mikä on huojentavaa, vaikka aion kyllä pitää sen mahdollisuuden mielessä.
Virkailija oli taas ehkä minua nuorempi. Se tuntuu oudolta (Kelankin virkailijat näyttivät suunnilleen teineiltä).

Tuntuu siltä että keksin joka päivä jonkun uuden angstin aiheen. Tällä kertaa se on pohkeessani oleva möykky/patti, joka on ollut siinä ehkä jonkin aikaa mutta alkanut nyt huolestuttamaan minua. Luulen että sitä voisi olla hyvä näyttää lääkärille, ei jaloissa varmaan kuuluisi olla ylimääräisiä juttuja.

Mielessäni se kasvoi valtavan suureksi (suunnittelin jo vähän elämääni sen jälkeen kun jalkani on jouduttu amputoimaan jonkin kauhean jalkakasvaintaudin takia). Iltapäivällä kosketin sitä, se oli melkein huomaamaton. Ehkä se ei ole mitään vakavaa.

Olin pitkästä aikaa iltaan asti poissa kotoa, asioilla ja töissä ja kyläilemässä. Sekin tuntui vähän oudolta kun on tottunut olemaan aika erakkona.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka iso se möykky on ja missä kohdassa jalkaa? Kaikenlaisiahan sitä tulee, eikä tuo ole välttämättä mitään. Mun on aina vaikea saada itseäni omalääkäriin tai terveysaseman sairaanhoitajalle, mutta kyllähän se sun mieltä helpottaisi, jos joku katsoisi sitä möykkyä.

Tuli tuosta erakkojutusta mieleen, että paljonko suunnilleen vietät aikaa sen poikaystäväsi kanssa? Näettekö päivittäin?

anne-mari kirjoitti...

Kas, kylla se tyokkarikin joskus nakojaan joustaa ja toimii hyvin.

Voisiko se patti jalassa olla suonikohju?

Anonyymi kirjoitti...

Suonikohju, rasvapahkura, sisäänpäin kasvanut karva.. Se on mitä todennäköisimmin jotain tällaista vaaratonta, lääkärillä käynti silti on paikallaan, vaikkei olisikaan taipumusta tällaisten asioiden paisutteluun mielessä.

terv. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei ole iso möykky ja nyt huomasin että toisen jalan reidessä on samanlainen. Taidan tarkkailla niitä vähän aikaa.

Anonyymi, en nyt ole varsinainen erakko mutta suurimman osan ajasta olen nyt yksinäni (tai sitten poikaystävän seurassa), normaalien ihmisten työpäivän aikaan mahtuu aika monta tuntia :)

Anne-Mari, olin kyllä todella huojentunut ja iloinen työkkäristä.

Maria, minulla on kyllä hyvin paljon taipumusta paisutteluun :)

Anonyymi kirjoitti...

Ne on varmaan ihan vaarattomia rasvapatteja. Minäkin toisinaan sorrun paisuttelemaan kaikkea mielessäni ja siitähän sitten saa vain lisää oireita, jotka taas sopivat vaikka mihin...:D

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän ;)

t. Maria

Blog Widget by LinkWithin