18.5.2011

Keskiviikko

Yksi tämän kevään kansista on runokirjaan, joka kertoo muun muassa Sisiliasta, kirjailijalle tärkeästä paikasta. Olen yleensä pyrkinyt tekemään runokirjoihin kansia, jotka ovat ehkä abstraktimpia, enemmän tunnelmaa kuin esittävyyttä mutta nyt ei tullut mitään siihen sopivaa ideaa ja Etna on mukana niin voimakkaasti mukana runoissa että päädyin ottamaan sen kanteen (sitä paitsi pidän vuorista samalla tavalla kuin taloista piirtäessä, ne ovat yleensä helppoja piirtää). Googletin ison kasan kuvia Sisiliasta ja värihernepensaasta, joka sekin toistuu runoissa ja lopulta löysin Wikimedia Commonsista tekijänoikeudettoman kuvan jossa on suunnilleen sellainen sommittelu kuin haluan, bonuksena se että kuvassa näkyy myös Taormina, jota ei mainita kirjassa nimeltä mutta joka on silti läsnä (kirjailija on kirjoittanut hyvän matkaoppaan sinne aiemmin). Kanteen asti se ei varmaan päädy, mutta pidän siitä ajatuksena.


Luonnostelen yleensä kopiopaperille, kun sitä sattuu olemaan lähellä, jollain kynällä joka osuu käteen (sininen on hyvä luonnosteluväri, sen poistaminen myöhemmin kuvankäsittelyssä kanavien kautta on helppoa, sama tietysti pätee myös punaiseen ja vihreään eikä toimi jos kuvassa pitää olla sinistä). Tällä kertaa paperi ei riittänyt, piti teipata siihen toinen.


Päädyin käyttämään lopullisessa kuvassa mustaa paperia ja puuvärejä, mutta sitten pitäisi päättää värit. Ajattelin alunperin kullanruskeaa ja sellaista mutta jos kuvaan tulee mukaan meri täytyy siihen ottaa jotain sinertävääkin (merikin esiintyy sopivasti runoissa). Ehkä värien kannattaa olla luonnollisia. Ja sitten pitää yrittää välttää yhtäläisyyksiä toiseen kanteen jonka tein viime vuonna ja jossa on myos käytetty mustaa paperia ja puuvärejä.


Pääsin tähän asti perjantaina. Sitten en osannut päättää mitä teen yhteen osaan kuvaan ja siten en voinut tehdä muitakaan loppuun (yleensä näyttää paremmalta kun työskentelee koko kuvan kanssa eikä tee yhtä yksityiskohtaa ensin valmiiksi). Lopulta päädyin siihen että maisemaani tulee taloja, kuten mallikuvassakin.


Mutta ei mennyt niin kuin suunnitelmissani, kun lopulta jatkoin kuvaa huomasin etten saa taloja tehtyä samalla tyylillä ja päädyin ehdottamaan tyhjää maisemaa.

4 kommenttia:

-TC- kirjoitti...

Alin kuvako on lopullinen? Minusta tuo toiseksi alin olisi ollut jotenkin.. elävämpi?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Alin kuva on lopullinen. Toiseksi alin on elävämpi, mutta valitettavasti käyttökelvoton (jos ei lasketa sitä ettei sitä ole enää olemassa paperilla). Olisin halunnut että mustassa olisi näkynyt paperin rakenne mutta skannerini yhdistettynä siihen että olin yrittänyt piirtää siihen taloja ja kumittanut ne pois teki siitä niin suttuisen että se piti laittaa noin latteaksi mustaksi. Tasaiset väripinnat ovat kyllä ihan tarkoituksellisia. Kirjailija oli kuulemma ollut hyvin innostunut kannesta.

lupiini kirjoitti...

Musta alin kuva on todella upea, hehkuva! Mielenkiintoista lukea aina näistä sun työprosesseista, antaa paljon kun ollaan vähän samalla alalla, tosin itse en tee käsipelillä ollenkaan kuvituksia koskaan, mikä on harmi. Jotenkin piirtäminen ja paperi on ihan kadonneet mun elämästä ja kaipaan niitä vaihtelevasti. Ja näistä tulee aina kova inspis!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos :) Minunkin tulee piirrettyä aivan liian vähän, oikeastaan vain silloin kuin joku työ vaatii sitä ja se on kyllä harmi. Jotenkin se vain jäi kun siitä tuli hyödyllistä ja sellaista mitä pitäisi harjoitella, jotenkin pakko vie minulta kaiken innon. Senkään takia en ikinä halua käsitöistä ammattia.

Blog Widget by LinkWithin