26.4.2015

Olen tehnyt sitä Helmet-kirjastojen kirjan vuoden lukuhaastetta noin yhden kirjan viikkovauhtia ja tajusin vasta nyt että niistähän olisi hyvin voinut kirjoittaa kirjoittaa blogiin, jos ei olisi ollut niin varma että blogielämä on aivan ohi minun kohdaltani (ja näköjään Blogilista lopettaa juuri sopivasti kun harkitsen paluuta, tai ainakin aion kirjoittaa jos siltä tuntuu).

Tähän asti olen lukenut kirjoja, jotka ovat jollain tavalla osuneet vastaan, jotkut kohdat vaativat ehkä vähän etsimistäkin. Henkilökohtainen sääntöni on ollut että yksi kirja voi käydä yhteen kohtaan mutta kirjoja ei tarvitse lukea järjestyksessä. Sitä en tiedä saanko pysyttyä mukana koko vuoden mutta jo nyt se parantanut elämääni niin sitä voi kai sanoa menestykseksi.

Tässä ne ovat lukujärjestyksessä:

Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä: 
Joël Egloff: Edmond Ganglion ja poika
Innostuneena haasteesta lainasin lähikirjaston uutuushyllystä erilaisia kirjoja. Muita en saanut luettua mutta tämän luin tunnissa. Outo, musta huumoria ja ranskalaisia hautausurakoitsijoita.

Jännityskirja tai dekkari: 
Ben Aaronovitch: Moon Over Soho
Törmäsin Ben Aaronovitchin kirjoihin joskus viime vuonna, niiden kannet kiinnittivät huomioni ja ensimmäinen kirjoista, Rivers of London, teki niin suuren vaikutuksen että olen lukenut loputkin julkaistut (joista näköjään Whispers Underground ei mahtunut haasteeseen).  Näissä kirjoissa on vaikka mitä, nyky-Englannin poliisibyrokratiaa, tieteellistä taikuutta (Newtonilaisittain), päähenkilö, joka on kiinnostunut myös videopeleistä ja arkkitehtuurista, rotuasioita ja rakkautta Lontooseen. Ja paljon huumoria ja oikeaa jännitystä ja tarina pysyy hyvin kasassakin kaikista noista elementeistä huolimatta. Tässä oli mukana myös jazzia.

Elämäntaito- tai self help -kirja: 
Gretchen Rubin: The Happiness Project
Ostin kirjan joulun jälkeen alennusmyynnistä tosi halvalla ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Ajattelin että tämän vuoden käytän itseni kehittämiseen, että minusta tulee Hyvä Ihminen ja elän terveellisesti ja urani kääntyy nousuun ja vapautan luovuuteni ja vaikka mitä muuta. Kolmisen kuukautta yritin olla niin, että joka kuukausi oli jokin teema, jota tarkkailin ja jota olisi pitänyt harrastaa joka päivä. Lopputuloksena oli se, että lopulta vain ahdistuin siitä etten saanut tehtyä sitä mitä oli tarkoitus ja lopetin sen. Olen kuitenkin onnistunut nyt tiskaamaan useammin, niin kaipa sitä voi pitää jonkinlaisena menestyksenä.

Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole lukenut aikaisemmin: 
Neil Gaiman: The Ocean at the End of the Lane 
Tämä on ehkä vähän huijaamista, kun en voi sanoa että Neil Gaiman olisi varsinaisesti nykyään suosikkikirjailijoitani mutta joskus ennen kuin vieraannuin vanhoista suosikeistani hän oli. Tämä oli odotettavan hyvä, yllättävän pelottava (eivät yliluonnolliset olennot vaan se miten oma vanhempi voi pettää) ja tehokas.

Kirja, jossa on yli 500 sivua:
Lucinda Riley: The Seven Sisters
Törmäsin tähän kirjaston palautushyllyssä. Genre on ehkä romantiikka, tai sukutarinat tai itsensä löytäminen. The Seven Sisters on sarjan ensimmäinen osa, joka kertoo seitsemästä sisaruksesta, jotka salaperäinen miljardööri adoptoi ympäri maailmaa ja jotka on nimetty Seulasten tähtikuvion tähtien mukaan. Oletan että muutkin sarjan kirjat noudattavat samaa kaavaa, päähenkilönä on joku siskoksista, joka isänsä kuoleman jälkeen saa salaperäisen (tämä on hyvin salaperäinen kirja) vihjeen alkuperästään ja matkustaa selvittämään sitä. Samalla kun hän oppii oman historiansa, hän saa selville myös esi-äitinsä traagisen rakkaustarinan, johon liittyy jollain tavalla jokin merkittävä historiallinen tapahtuma tai taideteos tai muu, se tarina kerrotaan takaumina. Ja siinä sivussa sankaritar löytää rakkauden. Ja tarina heijastaa jollain tavalla mytologisen kaimansa tarinaa. Tässä kirjassa sisarista vanhin, Maia, päätyy Brasiliaan selvittämään juuriaan ja takautumatarina kertoo hänen isoisoäidistään, joka seuraa Rio de Janeiron Kristus-patsaan suunnittelua ja valmistumista ja opiskelee taidetta Pariisissa. Kirja oli viihdyttävä, en erityisesti välitä takautumista enkä traagisista rakkaustarinoista mutta pidän kyllä menneisyyden mysteerien selvittelystä.

Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias kun kirja julkaistiin: 
Susan Elizabeth Phillips: Heroes Are My Weakness
Tämä on puhtaampaa romantiikkaa, tosin vähän erilaista, goottilaisten romanssien tyyliin. Synkkä saari, synkkä kartano, synkkä sankari. Ja sankaritar, joka on vatsastapuhuja.

Kirja, jonka lukeminen vähän nolottaa sinua: 
Caroline Cross: Tempt Me
Tämän kirja julkinen kehuminen nolottaa, joten se sopii hyvin tähän kohtaan ja yritän olla välittämättä noloudesta. Täysin harlekiiniromantiikkaa, mutta lajissaan hyvä. Mukana lumimyrsky, autio mökki, hiljainen vahva sankari ja sankaritar, joka on pakomatkalla.

Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin: 
Rebecca Alexander: Elämän ja kuoleman salaisuudet
Luettu lukupiiriä varten enkä erityisesti pitänyt tästä. Taas takautumia, vampyyreitä, synkkyyttä, verta, tylsiä päähenkilöitä, synkkyyttä (en ole erityisesti synkkyyden ystävä). Kansi on kaunis.

Kirja, jossa on taikuutta: 
Ben Aaronovitch: Broken Homes
Lisää Ben Aaronivitchia. Tämä on ehkä suosikkini näistä, tässä taikuus liittyy erityisesti modernistiseen arkkitehtuuriin, mikä tietysti viehättää minua.

Sarjakuva-albumi tai -romaani:
Leela Corman: Unterzakhn
Vaikuttava tarina juutalaiskaksosten erilaisista kohtaloista 1900-luvun alun New Yorkissa.

Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä: 
Ben Aaronovitch: Foxglove Summer
Ja vielä yksi Aaronovitch. Mukana ainakin erään pienen joen jumalatar ja sekalaista keijuväkeä.

Kirja, joka pelottaa sinua:
Marko Hautala: Kuokkamummo
Tämäkin lukupiiriin (teemamme on spekulatiivinen fiktio laajalti, kauhua on ollut, onneksi, vähemmän). Minulla oli vahva ennakkokäsitys tästä, kannessa olisi sarjakuvatyyliin piirretty mummo kuokka kädessä ja veri lentäisi vähän koomisesti. Olin aivan väärässä. Ja pelkäsin oikeasti kirjaa lukiessani.

Kirja, jonka nimi on yksi sana:
Maria Turtschaninoff: Maresi
Lukupiirikirja. Edellisen lukemiseen meni koko kuukausi, tämän luin parissa päivässä lukupiiriä seuranneena viikonloppuna, siksi ne ovat peräkkäin. Facebook mainosti kirjaa minulle jossain välissä "tyttöjen Tolkienina", mikä tietysti ärsytti minua mutta kirja ei ole huono eikä oikeastaan yhtään tolkienmainen, muuta kuin genren perusteella.

Muistelmateos tai elämäkerta:
Patti Smith: Ihan kakaroita
Tätä kehuinkin jo. Olin M:n mukana Kiasman Wikitriathlonissa ja sain kirjan palkinnoksi osallistumisesta. Aloitin lukemaan sitä bussissa paluumatkalla ja vietin pari päivää New Yorkin taiteilijapiireissä ja kirjan loputtua minulla oli vaikeuksia tajuta että se tosiaan oli vain kirja enkä nyt oikeasti tunne Patti Smithiä. Se on kai hyvän kirjan merkki? Smithin musiikki oli jäänyt minulle aivan vieraaksi mutta tästä ainakin pidän.

Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta:
Bashoo: Alati matkalla
Löysin kirjan halvalla Jyväskylän kirjamessuilta, ostin sen kun se sopi niin hyvin haasteeseen (myös kohtiin "kirja, joka on yli 100 vuotta vanha" ja "runokirja"). Luin sitä ollessani itse matkalla, se sopi siihen erityisen hyvin.

Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä: 
Augusten Burroughs: Maagista ajattelua
Kotilähiön lähikirjaston sateenkaarihyllystä. Hauskoja mutta osittain kamalia tarinoita vähän nyrjähtäneestä elämästä.

Vuonna 2015 julkaistu kirja: 
Gillian Anderson ja Jeff Rovin: Liekkien näkijät
Tämä kuuluu kirjoihin, joita en varmasti olisi lukenut ilman lukupiiriä, enkä ole varma siitä olisinko jäänyt paljosta paitsi. Maailma on ehkä loppumassa tai ainakin ydinsota uhkaa ja teineillä ympäri maailmaa on outoja oireita. Siitä pidin että kirjassa oikeasti liikuttiin ympäri maailmaa eikä se ollut niin Amerikka-keskeinen kuin olisi voinut olla. Ja kirja oli nopealukuinen, sain sen luettua loppuun tänään aamulla.

Tällä hetkellä on kesken Jane Austenin Persuation (kohtaan "klassinen rakkaustarina", en ole lukenut sitä aikaisemmin jostain syystä enkä pääse siihen oikein sisään) ja lukuinspiraatiota odottaa Sei Shōnagoni The Pillow Book (josta ei taida olla suomennosta niin täytyy lukea englanniksi), sen Bashoon innoittamana. 1000-luvulla kirjoitettuna se sopii hyvin yli 100 vuotta sitten kirjoitetuksi kirjaksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi että mä oon välillä ikävöinyt sun kirjoitusta. Mikä ilo huomata, että kirjoitat taas! Kaikkea hyvää!

Blog Widget by LinkWithin