Baarielämäni

En ole monestakaan syystä innokas baareissa kävijä, en siedä humalaisia, minulla itselläni ei ole tarvetta juoda alkoholia (tiedän että siellä voi juoda muutakin mutta mieluummin juon teeni miellyttävämmässä ympäristössä), inhoan tupakansavua (ja tupakotsijoita yleensä) ja olen todella huono valvomaan myöhään. Kymmenen jälkeen minulla alkaa olla vaikeuksia pitää silmiäni auki. Pystyn valvomaan tarpeen vaatiessa kahteen mutta seuraavana päivänä ei ole kivaa. Herään nykyään yleensä kuudelta, oli siihen tarvetta tai ei. Ja inhoan tanssimista.
En edes muista milloin olen viimeksi ollut oikeassa baarissa illalla. Joskus muinoin, aikana ennen hermoromahdustani ja kun vanhat ystäväni olivat vielä ystäviäni kävin kerran tai pari joukkomme johtajan kanssa baarikierroksella (hänellä oli oikeasti hyviäkin ominaisuuksia). Olen melko varma että kotikaupungissamme oli miellyttäviäkin baareja mutta emme käyneet yhdessäkään. Kierros koostui varmaan keskustan kauheimmista paikoista. En ole varma kävimmekö näissä kaikissa yhdellä kerralla. Ensimmäinen paikka taisi olla paikallinen strip tease -klubi. Ystäväi mielestä oli aivan normaalia käydä siellä, ja kerrankin hänen kauneutensa ei saanut miehiltä huomiota, mikä oli hänen tarkoituksensa. Toinen oli pieni ja seinät ja katot oli koristeltu kaljatölkeillä. Kolmas oli rock-baari, ei mikään paha paikka sinänsä. Neljäs oli kai ns. teinihelvetti, lukioni oppilaiden suosiossa. Joka paikassa oli liian meluisaa ja minua kauhistutti ajatus siitä että joutuisin juomaan useamman siiderin, yksikin tuoppi tuntui isolta määrältä. Teinihelvetissä kohtasin entisen luokkalaiseni jonka kanssa olin aikaisemmin puhunut yhden kerran. Kummallakin kerralla hän puhui lähinnä harrastuksestaan. Siinä vaiheessa olin sen verran väsynyt että halusin vain lähteä kotiin.
Minulla ei ole sinällään mitään baareja kohtaan, jos löytäisin savuttoman ja meluttoman paikan ja minulla olisi ystäviä joiden kanssa siellä voisi istua ja keskustella niin se voisi olla melkein hauskaa. En tiedä onko sellaisia baareja. Yö- tai iltaelämäni vilkastui viime syksynä, minulle tuli tavaksi käydä erään ystäväni kanssa eräässä oululaisessa kahvilassa istumassa useamman tunnin ja puhumassa. Puhuminen on hauskaa. En tiedä jatkuvatko kahvillakäyntimme kun palaan Suomeen, hän asuu nykyään aivan naapurissani joten en tiedä onko tarvetta lähteä toiselle puolelle kaupunkia. En ole kuullut hänestä juuri mitään ulkomailla ollessani, se huolestuttaa.

Luen tällä hetkellä hyvää kirjaa. Ostin sen kun olin viime sunnuntaina maan pääkaupungissa ja säästin sitä siihen että minulla olisi tarpeeksi vapaa-aikaa. En erityisesti pidä vampyyreistä mutta Robin McKinleyn Sunshinesta pidän. Olen lukenut joitain hänen nuortenkirjojaan ja pidän hänen tyylistään, Sunshine on paljon synkempi eikä todellakaan nuortenkirja (vampyyreihin tuntuu aina liittyvän seksi). Vielä puolet jäljellä, se taitaa olla tämänpäivän ohjelmani. En tarvitse viikonloppuna muuta viihdykettä kuin hyvän kirjan ja retken kirjastoon nettiä käyttämään. Ja mahdollisesti suklaata vaikka sitä ei pitäisi syödä.