14.5.2005

Baarielämäni

En ole monestakaan syystä innokas baareissa kävijä, en siedä humalaisia, minulla itselläni ei ole tarvetta juoda alkoholia (tiedän että siellä voi juoda muutakin mutta mieluummin juon teeni miellyttävämmässä ympäristössä), inhoan tupakansavua (ja tupakotsijoita yleensä) ja olen todella huono valvomaan myöhään. Kymmenen jälkeen minulla alkaa olla vaikeuksia pitää silmiäni auki. Pystyn valvomaan tarpeen vaatiessa kahteen mutta seuraavana päivänä ei ole kivaa. Herään nykyään yleensä kuudelta, oli siihen tarvetta tai ei. Ja inhoan tanssimista.
En edes muista milloin olen viimeksi ollut oikeassa baarissa illalla. Joskus muinoin, aikana ennen hermoromahdustani ja kun vanhat ystäväni olivat vielä ystäviäni kävin kerran tai pari joukkomme johtajan kanssa baarikierroksella (hänellä oli oikeasti hyviäkin ominaisuuksia). Olen melko varma että kotikaupungissamme oli miellyttäviäkin baareja mutta emme käyneet yhdessäkään. Kierros koostui varmaan keskustan kauheimmista paikoista. En ole varma kävimmekö näissä kaikissa yhdellä kerralla. Ensimmäinen paikka taisi olla paikallinen strip tease -klubi. Ystäväi mielestä oli aivan normaalia käydä siellä, ja kerrankin hänen kauneutensa ei saanut miehiltä huomiota, mikä oli hänen tarkoituksensa. Toinen oli pieni ja seinät ja katot oli koristeltu kaljatölkeillä. Kolmas oli rock-baari, ei mikään paha paikka sinänsä. Neljäs oli kai ns. teinihelvetti, lukioni oppilaiden suosiossa. Joka paikassa oli liian meluisaa ja minua kauhistutti ajatus siitä että joutuisin juomaan useamman siiderin, yksikin tuoppi tuntui isolta määrältä. Teinihelvetissä kohtasin entisen luokkalaiseni jonka kanssa olin aikaisemmin puhunut yhden kerran. Kummallakin kerralla hän puhui lähinnä harrastuksestaan. Siinä vaiheessa olin sen verran väsynyt että halusin vain lähteä kotiin.
Minulla ei ole sinällään mitään baareja kohtaan, jos löytäisin savuttoman ja meluttoman paikan ja minulla olisi ystäviä joiden kanssa siellä voisi istua ja keskustella niin se voisi olla melkein hauskaa. En tiedä onko sellaisia baareja. Yö- tai iltaelämäni vilkastui viime syksynä, minulle tuli tavaksi käydä erään ystäväni kanssa eräässä oululaisessa kahvilassa istumassa useamman tunnin ja puhumassa. Puhuminen on hauskaa. En tiedä jatkuvatko kahvillakäyntimme kun palaan Suomeen, hän asuu nykyään aivan naapurissani joten en tiedä onko tarvetta lähteä toiselle puolelle kaupunkia. En ole kuullut hänestä juuri mitään ulkomailla ollessani, se huolestuttaa.

Luen tällä hetkellä hyvää kirjaa. Ostin sen kun olin viime sunnuntaina maan pääkaupungissa ja säästin sitä siihen että minulla olisi tarpeeksi vapaa-aikaa. En erityisesti pidä vampyyreistä mutta Robin McKinleyn Sunshinesta pidän. Olen lukenut joitain hänen nuortenkirjojaan ja pidän hänen tyylistään, Sunshine on paljon synkempi eikä todellakaan nuortenkirja (vampyyreihin tuntuu aina liittyvän seksi). Vielä puolet jäljellä, se taitaa olla tämänpäivän ohjelmani. En tarvitse viikonloppuna muuta viihdykettä kuin hyvän kirjan ja retken kirjastoon nettiä käyttämään. Ja mahdollisesti suklaata vaikka sitä ei pitäisi syödä.

7 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Olitpa sitten todellinen henkilö tai vain jonkun toiveajattelua, niin on lohdullista huomata, että on joku, joka ajattelee kanssani ihan tai melkein samalla tavalla niin monista asioista.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa minäkin olen ajatellut, että taitaa tämä Näkymätön Tyttö olla sittenkin jonkun yksinäisen miehen kirjoittamaa toiveajattelua. Niin moni mies tuollaisesta naisesta oikeasti haaveilee, mutta enpä ole moisiin oikeasti koskaan törmännyt.

Veloena kirjoitti...

Mikseivät miehet etsi naisia kahviloista tai vaikka keväisiltä luontopoluilta? Enpä muuta osaa sanoa tuohon nimettömän kommenttiin. Maailma on *täynnänsä* mukavia ihmisiä, jotka eivät tykkää hillittömästä bilestämisestä ja jotka panikoivat baareissa. Mutta eihän niitä/meitä baareista löydä, niin se vaan on.

Veloena kirjoitti...

Ja ollakseni reilu: miksi me tädit emme yhytä miehiä muualta? Jaa-a. Maailma on aika tylsä paikka, kun niinkin tärkeä asia kuin pariutuminen on jätetty aivan hirvittävien kaljapaikkojen kontolle. Eihän siellä edes musiikin yli pysty kuulemaan, josko jollain olisi jokin fiksu ajatuskin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kyllä minä olen aivan oikea henkilö, tai ainakin kuvittelen olevani. Minulla on ollut aina vähän outo suhde todellisuuteen ja ajatus siitä että olen Oikeasti olemassa on pelottava mutta käytännön elämässä kuvittelen olevani ihan oikea melkein 25 vuotias naispuolinen suomalainen opiskelija.
Olen pitänyt itseäni aika surkeana seurusteluehdokkaana, outoa että minun kaltaiseni naiset voivat kiinnostaa miehiä. Suurin ongelma on kai se että missä ujo ja raitis ihminen voi tavata kaltaisiaan. Olen iloinen etten ollut tämänikäinen vaikka parikymmentä vuotta sitten, internetistä on hyötyä.

Tuulikki kirjoitti...

Veloenalle haluaisin muistuttaa, että aina on mielekkäämpiäkin paikkoja tutustua kiinnostaviin puolisoehdokkaisiin kuin savuiset, kännikaloja vilisevät juottolat. Ainakin minä olen aina mennyt ravintolaan VAIN voidakseni jutustella, tanssia ja rentoutua kavereiden kanssa, en todellakaan joutuakseni röyhkeiden ja tunkeilevien iskuyritysten kohteeksi. Mieheni löysin todella perinteiseen tapaan kirjeenvaihtoilmoitukseen vastaamalla. Viime lauantaina käydessäni kavereiden kanssa ulkona sinkkututtuni päivitteli, että ravintolassa oli hirveä lihamarkkinatunnelma, jota ei hevin selvinpäin kestä. Totesin siihen, että itse löysin kiltin, huomaavaisen ja kiinnostavan miehen kirjeenvaihdon kautta (tapasimme viikko kirjoittelun aloittamisen jälkeen ja seurustelu alkoi 3kk tapailtuamme), mutta se taitaa olla monen mielestä säälittävää. Hän sanoi, ettei se kuulosta yhtään säälittävältä, sillä kirjoittelun avulla on paljon helpompi päästä selville toisen ihmisen luonteesta ja mahdollisesta kiinnostavuudesta kuin iskemällä baarista ördääjiä. Sitä en toki kiellä, etteikö silloin tällöin joku löytäisi sitä oikeaansa myös baaritiskiltä, mutta pettyneitä on varmasti moninkertainen määrä noihin onnellisiin verrattuina.

Anonyymi kirjoitti...

"Minulla ei ole sinällään mitään baareja kohtaan, jos löytäisin savuttoman ja meluttoman paikan ja minulla olisi ystäviä joiden kanssa siellä voisi istua ja keskustella niin se voisi olla melkein hauskaa."

Minä tiesin yhden tällaisen ihanan paikan edellisessä kotikaupungissani. Paikan musiikki oli tarpeeksi hiljaista (sai hiljemmälle pyytämällä). Savuttomille oli oma tilansa, entinen panimokellari, jossa oli loistava tunnelma ja jonne ei tullut savua juuri yhtään. Lisäksi siellä ei ollut pahasti juopuneita ja ikkunalla vielä seurapelejä joita sai pelata vapaasti. Sitä paikkaa on ikävä, mutta olisi kiva löytää vastaava tästäkin kaupungista.


Fanta

Blog Widget by LinkWithin