Maantietoa ja muuta

Milloin ihminen on kaunis? Riittääkö siihen että itse uskoo niin tai edes yksikin ihminen on sitä mieltä? Tarvitseeko julkisen todistuksen? Miss Suomen pitäisi ainakin teoriassa olla kaunis, he ovat harvoin vastanneet minun kasitystäni kauniista ihmisestä.

Ja sitten aivan muusta aiheesta.
Olen asunut useamman kuukauden ulkomailla ja sopeutunut tänne suhteellisen hyvin. Olen kuitenkin iloinen että kahden kuukauden päästä pääsen Suomeen. Ulkomailla asuminen ei ole tehnyt minusta suomalaisempaa, se on vain saanut minut kaipaamaan perhettäni ja ystäviäni. Se yllätti, olen ajatellut että olen liian tunteeton. En tunne mitään erityistä tarvetta tavata täällä muita suomalaisia, tosin toinen suomalainen vaihto-opiskelija on ollut arvokas. En pysty puhumaan koko ajan vain englantia. En kaipaa ruisleipää enkä salmiakkia (itse asiassa täällä asumisen jälkeen en vähään aikaan edes halua nähdä salmiakkia) enkä saunaakaan. Kaipaan omaa kieltäni ja rauhaa, täällä on liikaa ihmisiä.

Oikeastaan minun piti puhua elämästäni Suomessa. Olen kotoisin Keski-Suomesta, keskikokoisesta kaupungista. Minulla ei ole erityistä murretta eikä mitään outoja paikallisia tapoja (tyyliin pääsiäistulet). Meillä ei edes ole mitään perinneruokia (ja jouduimme niiden puutteessa kärsimään koulussa mustasta makkarasta). Kotikaupunkini on hyvin neutraalin suomalainen ja suurin osa on kotoisin jostain muualta (isäni puolelta olen neljännen polven kaupunkilainen, äitini tuli Savosta opiskelemaan).
Asuin siellä parikymppiseksi, sitten muutin Hämeeseen opiskelemaan. Tarkemmin sanottuna Päijät-Hämeeseen, Lahden liepeille. Olin luokallani pohjoisimmasta tullut, suurin osa muista oli Lahden läheltä, samoin heidän kaikki esivanhempansa. Paikalliset tuntuivat olevan ylpeitä asemastaan aivan Helsingin vieressä, he olivat moderneja suurkaupunkilaisia ja minä maalta tullut. Sillä ei ollut mitään väliä että läheisin maanviljelijä suvussani oli isomummoni isä kun taas luokkakavereistani suurin osa oli maalaistaloista kotoista, tai siltä se ainakin tuntui. Minun täytyy tunnustaa etten pidä lainkaan siitä seudusta. Maisemat ovat kyllä todella kauniita ja pidän Lahden kaupunginkirjastosta, mutta ihmisistä en pitänyt. Varmasti Lahdessa on paljon mukaviakin ihmisiä, minä en vain heitä juuri tavannut. Luokkakaverini eivät olleet varsinaisesti julmia, vain katkeria ja kaikki oli heille kilpailua. Luokkahenki oli melkein pahempi kuin yläasteella. En saanut yhtään ystäviä kahden vuoden aikana, mutta se on kyllä varmaan suurelta osin oma vikani. Joka tapauksessa minulla on aika huono käsitys Lahdesta ja lahtelaisista. Heillä oli ärsyttävä murrekin. (ja suuret pahoitteluni kaikille mukaville lahtelaisille). En haluaisi asua Etelä-Suomessa. Helsinki on kaunis kaupunki ja minusta on hauskaa vierailla siellä, mutta en tosiaankaan haluaisi asua siellä (haluan asua kaupungissa jossa pystyy asumaan suhteellisen edullisesti kävelymatkan päässä keskustasta, Helsingissä se ei taida onnistua). Muutenkaan Etelä-Suomi ei oikein houkuttele.
Loogisesti seuraavaksi muutinkin Ouluun ja hämmästyin. Yhtäkkiä ihmiset olivatkin ystävällisiä ja minusta pidettiin, tai ainakin löysin muutaman ystävän. Ja he puhuvat hauskaa murrettakin. Minä pidän murteista ja kadun sitä etten itse puhu murretta, toisaalta vaihtoehtona neutraalille keskisuomalaiselle puheelle on outo savolaishenkinen murre enkä kyllä sitä haluaisi puhua. Oulun murre kuulostaa siltä ettei sillä voi olla todella vihainen, Turun murre on taas aina vihaista. Mutta pidän siitä. Ehkä on totta että ihmiset muuttuvat ystävällisemmiksi mitä pohjoisempaan Suomessa mennään, Oulussa se ainakin tuntui olevan totta. Ja rovaniemeläinen tuttuni valittaa ihmisten olevan Oulussa epäystävällisiä. Minulle riittää oululainenkin ystävällisyys. Olen sopeutunut yllättävän hyvin, nyt näyttää siltä että voisin jäädä kaupunkiin valmistumisenikin jälkeen. En vain tiedä haluanko asua pysyvästi niin kaukana perheestäni (isäni asuu Turussa, muu perhe Keski-Suomessa) enkä tiedä kestänkö oululaisia maisemia. Kasvoin metsien ja järvien ja mäkien keskellä, Oulu on liian litteä ja puut aika surkeita. Suurin syy Ouluun jäämiseen ovat ystävät, ensimmäistä kertaa elämässäni en halua muuttaa pois toisten ihmisten takia. Muuten voisin muuttaa melkein minne vain.
Ei minulla niin paljon ystäviä ole, mutta muutama sitäkin tärkeämpi. En ole erityisen hyvä ystävä, olen liian itsekeskeinen mutta yritän tulevaisuudessa olla parempi. (täytyy kyllä sanoa että olen iloinen etten mennyt yliopistoon, luulen että amk:ssa on helpompi tutustua ihmisiin, varsinkin alalla jolla ei ole paljon opiskelijoita. Muut ystävät, tai tutut, ovat löytyneet keskustelualueilta).