Erilaisuus

Kai minun pitää hyväksyä se että olen normaali.
Tilastollisesti kyllä taidan olla jollain tavalla vähän erilainen. Kirkkoon kuulumattomat ovat suhteellisen pieni vähemmistö, vielä vähemmän on niitä jotka eivät ole koskaan kuuluneet kirkkoon. Suuri osa suomalaista on varmaan myös käynyt rippikoulun. Suurin osa on varmaan menettänyt neitsyytensä ennen kuin täyttävät 21 (tai mistä sen tietää, jälkeenpäin ajateltuna en minä niin vanha ollut). Suurin osa on ollut humalassa, ainakin nuorista. Suurimmalla osalla suomalaista on aika tuoreet juuret maalla, isovanhemmat vähintäänkin. Siinä se erilaisuuteni taitaa olla.
Ulkoisesti olen hyvin tavallinen, olen keskipituinen ja varmasti painoni ei ole epätavallinen, varsinkin kun suomalaiset tuppaavat olemaan aika tukevia. Hiukseni ovat pidemmät kuin yleensä mutta eivät epätavallisen pitkät (esim. polviin asti). Kasvonpiirteeni ovat normaalit, minulla on normaali määrä silmiä ja muuta tarvittavaa ja ne ovat normaaleilla paikoilla. Minulla ei ole outoja syntymämerkkejä (tosin äskettäin poskipäälleni on ilmestynyt kolmen pisaman tai luomen rivi joka näyttää vähän erikoiselta). En ole millään tavalla eksoottinen, ainakaan Suomessa.
Sisäisestikään en taida olla erilainen. Ahdistukseni on tyypillistä kilteille nuorille naisille. Taiteellisuuteni ei ole lähelläkään neroutta. En ole erikoisen älykäs. Pidän perheestäni ja ihmisistä yleensä. Minulla ei ole outoja tapoja.
Asuntoni on aivan tavallisesti kalustettu ja nukun sängyssä. Elämäni on aika rutiininomaista ja tavanomaista.
Olen siis aivan tavallinen.
Toisaalta haluankin että olen tavallinen ja että ihmiset hyväksyvät minut, eniten pelkään sitä että minuun suhtaudutaan alentuvasti ja säälien.