Elämääni on varjostanut kaksi lausetta:
"Jotkut miehet pitävät lihavistakin naisista"
ja "Eivät miehet oikeasti isoista rinnoista pidä, sitä paitsi nelikymppisenä ne roikkuvat polvissa."
Ensimmäisestä tulee käsitys että pyöreämpi nainen (yritän kovasti vakuuttaa itselleni etten minä oikeasti ole lihava) kelpaa vain fetisisteille, että vain sillä massalla on väliä. Olen kuullut sellaisista miehistä, he syottävät naisista avuttomia valaita. En minä haluaisi että mies olisi kiinnostunut minusta vain hiustenvärini tai syntyperäni takia, ruumiinrakenne ei ole yhtään eri asia. Minä haluan että minusta ollaan kiinnostuneita luonteeni ja taitojeni ja kiinnostavuuteni takia ja sen takia että toisen mielestä olen viehättävä.
Toisen lauseen ansiosta häpesin rintojani parikymppiseksi (vaikka neitsyydenmenetyksestäni seurasi kaikenlaisia traumoja oli sillä myös se hyvä puoli että todistettavasti yksi mies ei pitänyt vartaloani rumana. Ellei hän valehdellut). Isoihin rintoihin liittyy stereotypioita, isorintaiset ovat tyhmiä miestennielijöitä ja yleensä tyhmiä. Tai sitten reheviä tätejä (muistan muinaisen kesämökkimme saunan vanhemmat rouvat). Kestävän suhteen miehet haluavat sitten älykkäiden ja hillitympien pienirintaisten kanssa.
Lohduttavia lauseita on muitakin. Mieleen tulee ainakin "Eivät miehet luuviulujen kanssa halua olla" ja "Kaikille on olemassa se oikea" (ja on oma vika jos sitä ei löydä).
On millainen tahansa on aina jotain vialla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Ensimmäisestä tulee käsitys että pyöreämpi nainen (yritän kovasti vakuuttaa itselleni etten minä oikeasti ole lihava) kelpaa vain fetisisteille, että vain sillä massalla on väliä.
Fetissi ei kai tarkoita, että sellaisen omaava ei kiihottuisi mistään muusta. Lihavuusfetisisti voi olla yhtä kiinnostunut ns. normaaleista seksuaalisista aspekteista, ja lihavuus on vain yksi tekijä lisää.
Taisin käyttää sanaa vähän väärin, anteeksi. En ole erityisen hyvin perehtynyt fetisseihin ja miten ne vaikuttavat seksuaalisuuteen.
Ensin meinasin kirjoittaa etten silti haluaisi seurustella fetisistin kanssa mutta ei sitä voi tietää ja kun ei ole kohdannut fetisistiä ei voi tietää miten sellaiseen suhtautuisi. Joka tapauksessa suhteen olisi ehkä hyvä perustua muutakin kuin yhteen asiaan.
Minun pitäisi varmaan lopettaa ihmissuhteista ja seurustelusta ja seksistä kirjoittaminen.
Varmasti se vaihtelee kuinka paljon fetissit vaikuttavat parisuhteissa. Voihan niistä muodostua jotain ahdistavaa. Minulla on (lievähkö) fetissi, mutta en usko että se vaikuttaisi parisuhteeseen mitenkään. En esim. voi fetissini perusteella rakentaa mitään ihastusta vakavampaa. Mutta enpä ole kuitenkaan seurustellut vielä jotta tietäisin tarkemmin.
Hei älä ihmeessä lopeta ihmissuhteista kirjoittamista. Minua ainakin kiinnostaa näkökulmasi :)
Lähetä kommentti