10.6.2005

Minä en usko että omaa sukupuoltaan on helpompi ymmärtää. On naisia joiden elämää en tajua, sellaisia jotka ihailevat missejä ja jotka suunnittelevat jo lapsena häitään (minä näin lapsena painajaisia kirkkohäistä kunnes tajusin etten kirkkoon kuulumattomana siihen kidutukseen joudu, myöhemmin tajusin että tuskin menen naimisiinkaan). Minun on myös vaikeaa ymmärtää fanaattisia kotiäitejä (ei kotiäitiydessä ole mitään vikaa). Minun on myös vaikeaa ymmärtää tuttujani jotka käyvät joka päivä aerobicissä. Tai ystävää jolle yksinolo oli niin kauheaa että hänen oli pakko löytää poikaystävä, oli hän sitten millainen tahansa (nyt kyllä uskon että heillä on ihan onnellinen parisuhde). Tai naisia jotka ovat sitä mieltä että naisten tehtävä on siivota miesten jälkiä ja passata heitä. Tai naisia jotka eivät tee jotain koska se ei ole naisellista.
Se etten ymmärrä ei tarkoita että vihaisin tai paheksuisin. Tulen paremmin toimeen naisten kanssa, tai en pelkää heitä yleensä joten heihin tutustuminen helpompaa. En vain pysty uskomaan että miehet olivat yhdenlaisia ja naiset toisenlaisia, että kaikki miehet haluavat tehdä tiettyjä asioita ja etteivät naiset ja miehet voi ymmärtää toisiaan (koska he haluavat niin eri asioita).

En ymmärrä ihmisiä jotka huutelevat toisten perään kadulla. Mikä heitä motivoi?

Tänään alkaa loma ja tuntuu lähinnä tyhjältä ja oudolta. Kevät meni nopeasti.

2 kommenttia:

Evi Sönder kirjoitti...

Minä olen itsekin miettinyt tuota joidenkin tahojen tarvetta erotella naiset ja miehet ikäänkuin omiksi lajeikseen. Sukupuolten välinen sotakaan ei oikein minulle avaudu ainakaan mitenkään syvällisesti. Mielestäni persoonallisuutta määrittelevät enemmän muut ominaisuudet kuin sukupuoli. Joillakin on suuri tarve korostaa naisen ja miehen välisiä eroja, todellisia tai keksittyjä. Kai siihenkin tarpeeseen jokin syy on.

minh kirjoitti...

Kadulla peräänhuutelijat ovat tosiaan ihme jengiä minulle. Kerran kysyin(90-luvun alussa trikoo-villapaita-lastenvaunut-lookissani)yhdeltä nuorelta hip-hopparilta, että millä ne housut pysyy ylhäällä ja että häiritseekö ne olemista. Olin mahdollisimman ystävällinen. Poika(n. 15v) vastasi:"Vittuukse sulle kuuluu, vitun vanha ämmä?! Vittu kai mä saan pitää mitä housuja haluun! En mäkään tuu sulta kysyy et miks sulla on toi vitun tyhmä villapaita päällä ja arvostelee sun vaatetusta!" Olin ihan hiljaa ja päätin, etten kysele tyhmiä enää kadulla keneltäkään. Punkkariaikoina minulle huudeltiin jatkuvasti, että "onksun pillukarvat samanväriset ku hiukset?" Täytyy vain ignoorata.

Siiveniskuissa oli joku kirjoitus kahdenlaisista naisista, niistä, jotka perustavat perheen ja niistä toisista. Täytynee kirjoittaa omaan blogiin vähän tästä aiheesta, kun pani mietityttään.
-minh-

Blog Widget by LinkWithin