Minä en usko että omaa sukupuoltaan on helpompi ymmärtää. On naisia joiden elämää en tajua, sellaisia jotka ihailevat missejä ja jotka suunnittelevat jo lapsena häitään (minä näin lapsena painajaisia kirkkohäistä kunnes tajusin etten kirkkoon kuulumattomana siihen kidutukseen joudu, myöhemmin tajusin että tuskin menen naimisiinkaan). Minun on myös vaikeaa ymmärtää fanaattisia kotiäitejä (ei kotiäitiydessä ole mitään vikaa). Minun on myös vaikeaa ymmärtää tuttujani jotka käyvät joka päivä aerobicissä. Tai ystävää jolle yksinolo oli niin kauheaa että hänen oli pakko löytää poikaystävä, oli hän sitten millainen tahansa (nyt kyllä uskon että heillä on ihan onnellinen parisuhde). Tai naisia jotka ovat sitä mieltä että naisten tehtävä on siivota miesten jälkiä ja passata heitä. Tai naisia jotka eivät tee jotain koska se ei ole naisellista.
Se etten ymmärrä ei tarkoita että vihaisin tai paheksuisin. Tulen paremmin toimeen naisten kanssa, tai en pelkää heitä yleensä joten heihin tutustuminen helpompaa. En vain pysty uskomaan että miehet olivat yhdenlaisia ja naiset toisenlaisia, että kaikki miehet haluavat tehdä tiettyjä asioita ja etteivät naiset ja miehet voi ymmärtää toisiaan (koska he haluavat niin eri asioita).

En ymmärrä ihmisiä jotka huutelevat toisten perään kadulla. Mikä heitä motivoi?

Tänään alkaa loma ja tuntuu lähinnä tyhjältä ja oudolta. Kevät meni nopeasti.