Minullahan on tänään paljon kirjoitettavaa.

Olen pohtinut sitä olenko nörtti. Haluaisin kuulua siihen paljon kehuttujen kilttien mutta huomaamattomien nörttityttöjen joukkoon mutta se ei taida onnistua jos joku noista ei pidä paikkaansa.
Minun mielikuvituksessani stereotyyppinen nörtti viettää kaiken aikansa tietokoneella, juo litratolkuittain Pepsiä ja hänen keskustelunsa on hieman rajoittunutta. Tai ei tuo mikään stereotypia ole vaan muistikuvani meidän pihan pojista (yksi varhaisista muistikuvista liittyy siihen että naapurinpoika oli pelannut liikaa tietokoneella ja romahtanut, hän oli ehkä 5-vuotias tai vähän vanhempi). Nörtti päätyy opiskelemaan jotain teoreettista ja teknistä, todennäköisesti yliopistossa. Suurin osa hänen tutuistaan asuu internetissä. Nörtti voi löytää viinan opiskeluaikoinaan, ehkä naisiakin.
Tuollainen stereotyyppinörtti tuntuu pojalta, minä en oikeastaan tiedä millaisia nörttitytöt ovat. Lukiossa heitä tuntui yhdistävän se että he olivat aika vakavia ja kävivät kaikki fysiikan ja kemia ja pitkän matematiikan kurssit. Jotenkin tuntuu siltä että nörtti on enemmän luonnontieteellinen kuin humanistinen ja on todennäköisesti skeptikko ja suorastaan halveksii kaikkea hömppää.

Minä olin koulussa ehkä enemmän sellaista kilttiä opettajia miellyttävää tyyppiä, minua sanottiin joskus hikeksi mutta ei kai nörtiksi.
Toisaalta minulla on joitain stereotyyppisiä nörttiominaisuuksia:
Olen käyttänyt tietokonetta lapsesta asti, tosin en ohjelmointiin enkä ymmärrä tietokoneita. Vuonna -96 meille tuli ensimmäinen mäkki ja sen jälkeen pelaaminenkin oli vaikeampaa, ehkä olisin pelannut enemmän tietokoneella jos niitä pelejä olisi saanut helpommin. Sen sijaan minä suuntauduin taitto-ohjelmiin. Tietokone on minulle ystävä ja työkalu ja käytän sitä ika paljon mutta tuntuu että oikeat nörtit ymmärtävät koneita.
Pidän sci-fistä. Olen kyllä enemmän fantasiaihminen mutta olen lukenut sci-fiä ja Star Trek on ihan hyvä juttu. Olen käynyt pari kertaa Finnconissa ja siellä on ollut ihan hauskaa, tosin tunnen itseni ulkopuoliseksi ja liian normaaliksi. Viime vuonna oli kyllä todella hauskaa.
Minulla on aktiivinen internetelämä. Minulla on kavereita joiden oikeita nimiä en tiedä mutta jotka olen tavannut monta kertaa.
Luin pitkän matikan (juuri ja juuri mutta ei C niin huono arvosana ole).
En keksi mitään muita nörttiominaisuuksia, stereotyyppisiä tai muita.

En irkkaa, en juo minkään merkkistä limsaa, en millään voisi olla koneella koko yötä, en ymmärrä matematiikkaa. Opiskelen ehkä liian ulospäinsuuntautunutta alaa.


Ajantappokirjoitukseksikin tämä taitaa olla aika hölmö. Ei tuolla ole mitään merkitystä. Muuta kuin että tulin kateelliseksi kun niistä nörttitytöistä on puhuttu niin kauniisti ja kukaan ei muista että muunkinlaiset kiltit tytöt voivat olla ihan mukavia.