Haluan ateljeen

Minä haluaisin asua kaksiossa. Toinen huone olisi nukkumiseen ja muuhun, toinen töihin. Haluaisin että tietokoneellani olisi oma huone ja että minulla olisi tarpeeksi tilaa muullekin, maalaustelineelle ja animaatioiin tarvittaville välineille.

Löysin animaation ja maalaaisen tänä keväänä.
Maalaaminen on kyllä vanha tuttu mutta ei ole ikinä tuntunut omaltani. En maalaajatyyppiä enkä kotona ole maalannut kuin ehkä vesiväreillä. Jossain vaiheessa tyylini muuttui herkäksi ja varovaiseksi, hukkasin värit. Olin piirtäjä. Rakastan kaunista viivaa ja tussin yllätyksellisyyttä.
Tänä keväänä maalasin alastonmallia, parikymmentä minuuttia tai vahemmän kerrallaan, joskus kauemmin. Löysin maalaamisen ilon. Pääsin tilaan jossa en suunnitellut maalausta, maalasin vain inspiraationi ohjaamana. En välittänyt lopputuloksesta, tärkeämpää oli vapautua ja maalata. Tuloksena oli ehkä paras ikinä maalaamani kuva. Ja muutama vähemmän hyvä.
Maalasin koulun jälkeenkin, kulutin maaleja suunnittelematta, käytin väriä paksusti. Löysin kyvyn maalata ilman aihetta.

Animaatio oli yllätys. Valmis työni ei ole juuri minkään näköinen, ei puoltakaan minuuttia ja juoneton ja sanaton. Yhdessä kohdassa kuitenkin hauska. Tajusin jotain animaation perusteista ja minulla oli hauskaa. Tajusin myös miten helppoa olisi tehdä animaatioita kotona, niitä minun tasoisiani. Ei tarvitse kuin kameran ja tietokoneen ja jonkun ohjelman. Ja vaikka muovailuvahaa.

Ateljeessani olisi myös mukava sohva ja kirjahylly.
Ja musiikkia.