Onnellinen graafikko

(kaipa minä kehtaan itseäni graafikoksi sanoa kun on alalta yksi ammatillinenkin tutkinto suoritettuna ja kun mekein medianomikin olen, kuvallisesta viestinnästä tosin. Ärsyttävää kun pitää puolustella itseäään vaikkei kukaan kai minua kyseenalaistakaan)

Lähitulevaisuuteni näyttää valoisemmalta kuin vähän aikaa sitten. Isäni soitti, tiedossa on muutama kirjankansi ja perinteinen runokalenteri, niistä pitäisi saada sen verran että saan maksettua pois velkani äidille ja tilini luoton. Ja töinä ne ovat sieltä hauskimmasta päästä, tosin tuo kalenteri on välillä vähän raivostuttava kun muut tekijät eivät toimita töitään. Ja kun yksi runoilija on taas kirjoittanut synkän ja oudon runon josta ei saa mitään irti. Minä en varsinaisesti ymmärrä runoutta mutta olen jotenkin ajautunut kuvittamaan sitä (tai ei se mitään sattumaa ole kun isä on sillä alalla). Syksystä on tulossa kiireinen ja kiinnostava, noiden lisäksi harjoittelua freelancer-tyyliin (jos se kelpaa koululle, minulla oli toinen paikka mutta sinne otettiin toinen ihminen), päättötyön tekoa ja viime kevään rästiopintoja. Ei taada jäädä aikaa turhalle angstille. Työangstia kyllä tulee löytymään.

En ole puoleen vuoteen juuri harrastanut oman alan töitä ja pelkäsin että olin hukannut kaiken isnpiraationi ja taitoni, nyt tuntuu siltä että kyllä minä sittenkin jotain osaan ja kummallista miten saan rahaa hauskoista asioista (saa sitä kyllä tehdä puuduttaviakin töitä).

Yksi isän hyvistä puolista on se että hän uskoo kykyihini, välillä tuntuu että liiankin paljon.

(paljastinpa nyt paljon itsestäni, mutta olen vain iloinen. Tämä on ollut kokonaisuutena todella hyvä päivä. Pyykitkin kuivuivat kuivausrummussa aivan kuiviksi vaikka yleensä niitä täytyy ripustella ympäri asuntoa kuivumaan. Toivottavasti hyvä tuuli jatkuu.)