Varoitus: sekavia ajatuksia, mahdollisesti ei aivan loppuun mietittyjä

Näin unta siitä että isäni oli vuokrannut minulle sarvikuonon viikoksi. Se oli aika pieni ja vahva ja sillä oli todella inhimilliset kasvot. Ja siitä huolehtiminen oli vaikeaa, sain annettua kaksi kertaa vettä mutta raukka ei saanut ruokaa kertaakaan.
Tuo varmaan kertoo minulle jotain merkittävää, ehkä siitä että minulla on ollut aika ritiriitaisia tunteita isääni kohtaan. Olen kyllä tajunnut ettei hän ole täydellinen, lähellekään, mutta ilmeisesti minun pitää vielä tajuta jotain lisää. Tai sitten olen vain ärsyyntynyt tilanteesta jossa en saanut sanottua mitä oikeasti halusin ja jossa minä vaikutin syylliseltä.

Minua ihmetyttävät ihmiset jotka ovat ylpeitä siitä etteivät pidä lapsista ja erityisesti vauvoista. Ei niistä tarvitse pitää mutta mikä ylpeydenaihe se on? Se tuntuu minusta sivistymättömältä ja alentuvalta, ihmiset jotka pitävät lapsista/koirista/kissoista/rakkausromaaneista ovat älyllisesti alempia, jotenkin alkukantaisempia, tavallisia kun taas niitä vihaavat ovat sivistyneitä ja porvarillisen todellisuuden taakseen jättäneitä (muistan miten loukkaantunut olin kun eräs kaverini piti kotiani porvarillisena, minusta meidän kotimme oli ollut vähän erilainen. Mutta meillä oli jonkinlainen nahkasohva). Tai siltä se vaikuttaa.
Minusta ylpeytta voi tuntea saavutuksistaan. Ulkonäköön liittyvä ylpeyskin on outoa, yleensä ihminen ei ole tehnyt itse mitään vaikka luustonsa eteen. Voi olla tyytyväinen itseensä ja pitää ulkonäöstään mutta ylpeys tuntuu kyseenalaiselta. Tai ehkä tuo on vain luterilaista aivopesua (ärsyttävää yrittää olla uskonnoton niinkin uskonnollisessa maassa).

Minä yritän olla vihaamatta sellaisia jotka sitä eivät ole ansainneet ja vauvat minusta tuntuvat aika viattomilta. Syyt liittyvät usein niiden ulkonäköön (aivan eri asia tietysti olisi vihata vaikka kaikkia gootteja sen taki että he ovat rumia, mitä he eivät tietystikään ole), ja ruumiintoimintoihin, eivät vauvat pysty niitä hallitsemaan. Entä jos viha onkin syyllisyyttä siitä ettei tunne niin kuin naisten oletetaan tuntevan. Naisten pitäisi rakastaa kaikkia vauvoja ja jos ei niin tee on syy tietysti vauvassa.
Sama se on minulle jos ei lapsista pidä enkä minä itsekään ole äärettömän lapsirakas mutta se että on ylpeä ennakkoluulostaan tuntuu aika vaaralliselta. Uusnatsitkin taitavat olla. Onneksi lastenvihaajat useimmiten taitavat vihata ilman tekoja.

Kyllä minäkin siihen syyllistyn. Saippuasarjoja katsovat ja outoja posliinieläimiä keräilevät tuntuvat ainakin oudoilta elleivät älyllisesti alemmilta.

(Oikeastaan minun piti vain sanoa että vauvojen vihaaminen tuntuu jotenkin naurettavalta)



Katsoin lauantaina Live8-konsertin. Musiikillisesti se oli yllättävän hyvä tosin välillä nolostuttavan tunteellinen (minäkin itkin). Parhaiten mieleen taisivat jäädä 20 vuoden takaiset kuvat Etiopiasta. Kamalia ne tietysti olivat ja ymmärrän miksi sellaisia kuvia on pitänyt näyttää, passiivinen länsimaalainen pitää järkyttää toimimaan mutta minua inhotti tapa jolla nälkiintyneitä ihmisiä oli kuvattu. Heiltä oli otettu pois ihmisarvo, he olivat kuin kuolevia eläimiä, joita voi kuvata välittämättä heidän yksityisyydensuojastaan. Nainen imetti lastaan ja yritti peittää itseään, kuva tuntui tunkeilevalta. Ehkä tuollaisen alentuvan kuvaustavan sijaan pitää näyttää kuvia afrikkalaisista jotka toimivat ja ovat yksilöitä. Ei kai nälkään kuoleminenkaan lopeta yksilöyttä, vai lopettaako?
Hyväntekeväisyyden kohde taitaa aina olla itseä alempi ja hänen pitäisi olla tyytyväinen asemaansa.


Brian Wilson ei ollut ihan terveen näköinen.