Joka toinen päivä näyttää menvän hyvin.

Flunssa tai joku vastaava on iskenyt minuun, tämä kurkkukipu ja epämääräinen huono olo ei ole allergiaa (ehkä). Viikonloppuna on sitten aikaa sairastaa, ensi viikolla alkaa koulu ja pitää käydä siellä vesijumpassakin.
Mutta ainakin ahdistunut ja stressi ovat kadonneet. Sain työt tehtyä ja lähetettyä pelottavalle opettajalle postia. Tai ei se nyt niin pelottavaa ollut, en vain saanut tehtyä.
Olisinkohan muuttunut niin rohkeaksi että uskaltaisin huomenna soittaa hammaslääkäriin sen sijaan että kävisin paikan päällä? Joskus sekin onnistui. Saattaa riippua siitä pystynkö puhumaan kunnolla huomenna.

Tänään ohjelmassa on Kupittaan aseman etsimistä, kuulemma se löytyy tämän kadun päästä. Ja seitsemän tuntia (tai melkein) junassa. Seinäjoella tuntee olevansa jo melkein kotona.
Hollannista kaipaan vain lyhyitä välimatkoja. Ja hyviä pyöräteitä ja kohteliaita autoilijoita.
Goudaa en kaipaa, sitä olen syönyt niin ettei kymmeneen vuoteen varmaan tee mieli.
(Hollannilla on maine hyvänä juustomaana, kyllähän se sitä onkin jos pitää goudasta tai edamista, muuta ei juuri saa)