Kun opiskelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa oli luokallani Öykkäri. Silloin en tajunnut että hän oli varmasti juuri sellainen öykkäri joka saa kaikki naiset ja kunnolliset miehet eivät ketään, koska en ollut koko markkina-arvo/ATM/YTM -jutusta kuullut ennen tätä vuotta ja elin naiivissa maailmassa jossa olin kiinnostunut ihmisistä sen takia että he olivat kiinnostavia tai mukavia tai molempia enkä tajunnut että naisena minun olisi pitänyt ihastua Öykkäriin. Kuvittelin vain että hän oli vastenmielisin tapaamani ihminen.
Hän oli vanhempi kuin me muut, ehkä yli kolmekymppinen. Ensimmäisenä päivänä hän tuli kouluun salkun kanssa ja me muut kuvittelimme hänen olevan aikuinen ja vastuuntuntoinen ja nimitimme hänet luokkamme puheenjohtajaksi, pitämään yhteyttä opettajiin. Ikinä ei selvinnyt millainen pj hän oikeastaan oli, koulussa häntä ei juuri näkynyt. Hän ei ollut käynyt lukiota, yleensä sellaiset ihmiset eivät ole. Toisaalta se ettei ole ylioppilas ei tee öykkäriksi. Iästään huolimatta jopa 16-vuotias kämppikseni oli Öykkäriä aikuisempi (toisaalta hän oli joissain asioissa minuakin aikuisempi ja olin neljä vuotta vanhempi). Öykkäri näytti oikeastaan aivan tavalliselta, ehkä vähän rähjäiseltä mutta se taitaa kuulua tyyppiin. Oikeastaan Öykkäri oli suhteellisen harmiton, lähinnä sen takia että oli harvoin koulussa (hän teki oikeita töitä niin ahkerasti tai saattoi hän ryypätäkin vielä ahkerammin). Hänessä oli vain jotain todella vastenmielistä. Hänestä suorastaan huokui se ettei hän ollut juuri mistään kiinnostunut (oudoista rahantekokeinoista, ryyppäämisestä, ehkä naisista mutta hän ei siihen kauheasti viitannut eikä yrittänyt iskeä ketään luokaltamme. Tai minä en ainakaan huomannut). Voi olla että annan hänelle ominaisuuksia joita hänellä ei oikeasti ollut mutta tämä on vain minun vaikutelmani hänestä. En tiedä voisiko häntä kutsua varsinaiseksi rentuksi, ehkä hän oli matkalla siihen suuntaan. Ainakaan hän ei vaikuttanut luotettavalta tai rehelliseltä. Hän oli itsevarma ja voin kuvitella että uskaltaisi yrittää iskeä baarissa ketä tahansa naista. Hän vaikutti hieman tyhmältä, mutta se voi tietysti johtua ennakkoluuloistanikin. Hän kuvitteli olevansa hauska. Ja tupakoi. Eikä varmasti ollut kiltti.
Mikäli olen mitään ymmärtänyt (hyvin mahdollista etten ole) hänen pitäisi olla juuri sellainen mies johon naiset ihastuvat sen rikkaan filmitähden puutteessa.
Minusta tuntui että hänen seurassaan tuli jotenkin likaiseksi. En halua olla osa hänen maailmaansa.
Naisten vihaaminen tehokkaana naisten iskemiskeinona voisi perustua siihen että löytyy naisia jotka haluavat pelastaa miehen. Jotkut naiset kirjoittavat sarjamurhaajille koska ovat varmoja että juuri he rakkaudellaan voivat muuttaa miehen kunnolliseksi. Ehkä jotkut naiset kuvittelevat voivansa pelastaa miehen vihalta?
(aika kulunut aihe. Ei pitäisi lukea vanhoja juttuja netistä).
Tekstit
3 kommenttia:
Oikeastaan tuo kirjoitus oli enemmän reaktio Suomi24-tyyppiseen kirjoitteluun, ei varmaan olisi pitänyt mainita koko MAT-juttua. Voi olla että se pitää paikkansa baareissa ja vastaavissa paikoissa. Olen yrittänyt miettiä löytyykö ystävistäni yhtään tuota vahvistavia pareja mutta kaikki ovat tainneet tutustua toisiinsa jossain harrastuksissa tai ystäväpiirissä tai netin kautta. Yhteistä tuntuu olevan että miehet ovat naisten viehättävyyteen verrattuna aika keskinkertaisen näköisiä, eivät tosiaan mitään alfa-uroksia ja suurin osa tekee töitä tietokoneiden kanssa. Minulla on tietysti aika rajoitettu ystäväpiiri mutta kuuluu siihen muitakin kuin roolipelaajia jotka pariutuvat keskenään. Minua häiritsee tuosssa teoriassa se että siinä puhutaan (tai miehen) saamisesta, annetaan pisteet vaikka ulkonäöstä ja varakkuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta ja yritetään saada mahdollisimman hyvä. Ehkä kyse on vain siitä että olen seurustelukuvioiden ulkopuolella enkä tiedä miten asiat oikeasti ovat mutta jotenkin tuntuu siltä että luonteella ja muullakin olisi väliä. Minä haluan seurustella sellaisen ihmisen kanssa johon olisin rakastunut, en tiettyjen ominaisuuksien kanssa.
Minusta tuntuu että on paljon naisia (ja varmaan miehiäkin) jotka ovat tuon luokittelun ulkopuolella. Vaikkapa roolipelaaja- tai sci-fitytöt, eivät he käy baareissa miehiä iskemässä ja haaveile isosta omakotitalosta ja Mersusta, ainakaan yleensä. Minä en tunne olevani kovin sisällä fandomissa tai kuuluvani alakulttuuriin, silti minun on todella vaikeaa kuvitella seurustelevani miehen kanssa, joka ei sitä ymmärrä. Mitä minä tekisin sellaisen miehen kanssa joka käy baareissa ja katsoo jääkiekkoa? Samoin voisi olla vaikeaa seurustella miehen kanssa joka ei lue mitään. Tai joka on hirvittävän trendikäs. On tietysti mahdollista ihastua järjettömästi mutta tuo MAT tuntuu perustuvan siihen että naiset valitsevat ilman sen kummempia tunteita.
En oikein ole perillä siitä, mitä nuo lyhenteet tarkoittavat, mutta melkein luulen, etten haluakaan tietää.
Minusta tuntuu että minäkin haluaisin olla täydellisen tietämätön koko jutusta. Ja ensimmäisen kerran blogin pidon aikana minusta tuntuu että tekisi mieli poistaa koko tämä teksti, koko aihe alkaa tuntua niin tympeältä mutta jääköön kun siihen on tullut kommenttejakin.
Luulen että maailma olisi parempi paikka jos ihmiset lakkaisivat etsimästä seuraa baareista. Ja sitten eläisivät iloisina selibaatissa.
Lähetä kommentti