Minulla ei ole koskaan ollut lemmikkieläintä, akvaariota lukuunottamatta (Raita-nimiseen seeprakalaan melkein kiinnyin, sen erottikin muista helposti oudon kylkimöykyn ansiosta). Välillä minun tekee mieleni ottaa kissanpentu, se ei kyllä ole hyvä idea, ainakaan vielä. Siksi on hauskaa käydä naapurissa katsomassa eläimiä, tänään pääsin koiran kanssa lenkillekin (tai minä en siis ollut millään tavalla vastuussa siitä koirasta). Täällä on ihana aurinkoinen syyspäivä ja kävelyllä oli hauskaa, varsinkin pääsi puhumaan koiran omistajan (siis naapurissa asuvan hyvän ystävän kanssa) kaikesta tärkeästä.
Aamulla tein pari tuntia opinnäytteeni projektisuunnitelmaa. Se valmistuu yllättävän helposti, todennäköisesti olen tehnyt jotain väärin. Pääsin budjettiin asti, siihen pitää vielä ottaa selvää hinnoista (tarvitsen maalia ja paperia ja tyhjiä dvd-levyjä). Nyt alan itsekin ymmärtää mitä oikein aion tehdä.
Oikeastaan mukava ja rauhallinen sunnuntai. Kurkkukipu vain ärsyttää. Taidan olla allerginen neulomiselle.
Ja nälkäkin alkaa olla, tänään ruokalistalla on puuroa ja puolukkasurvosta. Illalla voisin käyttää lopun piimän leivontaan, ei sitä kuitenkaan tule juotua.
Tekstit
14 kommenttia:
Kissa ei välttämättä olisi huono idea. Kissasta saa todella kivan kaverin, joka antaa mahdollisuuden huomattavasti epäsäännöllisempään elämään kuin koira.
Minä en oikein enää pystyisi harkitsemaankaan kissatonta elämää.
Kissa on kyllä tulevaisuuden suunnitelmissa, tällä hetkellä sen estää pieni asuntoni ja suuri tavaramäärä, en tiedä ovatko kissat muutenkaan yhteensopivia tavaroideni kanssa, tai toisinpäin. Tällä hetkellä matkustelen vielä paljon mutta vanhempien luona käymiset vähenevät varmaan tulevaisuudessa ja ehkä kissa kestäisi ajoittaiset poissaolot.
Suuri ongelma on kyllä mahdollinen allergia. Huomattavasti allergisemmalla siskollani on kyllä kissa mutta en tiedä saisinko itse oireita. Ja enkä tiedä osaisinko hoitaa sitä.
Haaveissa se kuitenkin on.
Minulla on ollut sekä kissoja, että koiria. Haluaisin kovasti jommankumman, mutta nykyinen asuntoni ei sopisi oikein siihen. Enkä toisaalta haluaisi, että vaikkapa koira joutuisi olemaan yksinään päivät.
Kissa olisi siinä mielessä ideaalinen vaihtoehto, että se pärjäisi yksinäänkin. Koirasta olisi kuitenkin enemmän seuraa, varsinkin lenkillä.
Minä en ole erityinen kissaihminen mutta jotenkin koen ne läheisemmiksi itselleni, koirat tuntuvat vierailta. Ja vaivalloisilta. Tai kissa sopisi elämäntapaani paremmin.
En ole kyllä mikään lemmikki-ihminen muutenkaan.
Oli kyllä ihanaa käydä kävelyllä! Kummasti sitä puhuttavaa tuntuu aina riittävän aiheesta kuin aiheesta ihan loputtomiin... :) "Sitä ulkoiluttaa täytyy, on raitis ilma tärkeää" eli pihalle voi lähtä millon vaan. Olet hyvää kävelyseuraa!
Kiitos samoin, kävely teki kyllä hyvää. Tulen mielelläni mukaan koiralenkeille tulevaisuudessakin.
Ehkä mun täytyy tuoda sulle joskus hoitoon nuo omat rettelöitsijäni ;) Tosin sisustuksen kissanturvallisuus pitää aina hoitaa... Ei mutta kissa on oikeasti hyvä lemmikki, jos on epäsäännölliset aikataulut. Kissan luonteesta riippuen voi sitten saada joko vieressä kiehnääjän tai täysin itsenäisen yksilön. Jos ei halua riehujaa, niin varmaan kannattaa aloittaa vanhemmasta kissasta.
Fanta
Kissanpennut ovat suloisia mutta voi olla että vanhempi kissa olisi aloittelijalle helpompi. Ja pitää varmaan ensin testata tuttujen kissojen kanssa mahdollista allergiaa.
Allergian testaaminen on hyvä idea. Itse en ole koskaan kissoista saanut mitään, mutta uuden kissan tulon jälkeen henki on paljon enemmän ahtaalla, joten en tiedä voinko sittenkään pitää kissaa jolla on niin silkkinen karva.
Fanta
Mummoni allergia äityi aikoinaan kissojen takia astmaksi, jotenkin pelottaa. Siskolla ei kyllä ole kissasta tulleita oireita, tai niin hän väittää. Oireita riittää kyllä muuten.
Allergioista ei voi ikinä tietää. Minulla
oli pienenä maitorupi ja astma ja erinäisiä
ruoka-aineallergioita. Nyt olen viimeiset
viisitoista vuotta nukkunut erittäin karvainen kissa tyynyn vieressä. Sen sijaan,
että olisin kuollut, niinkuin lääketiede
edellyttää, olen suurinpiirtein hukannut
viimeisetkin ruoka-allergiani. Johtuu tosin
luultavammin keski-ikäistymisestä kuin kissasta.
Kannattaa ottaa kissa hoitoon, eikä pelkästään mahdollisen allergian vuoksi, vaan saattaa käydä niin kuin minulle, että ei voi jättää kissaa yhtään yksinään ja vaan itkettää aina kun pitää erota.
Mitä elämää se sellainen olisi, joutuisi luopumaan töistä/opiskeluista/sosiaalisesta elämästä...
Allergiat ovat kyllä aika arvaamattomia ja vaikka minulla en nyt allergiaa olisikaan se kuitenkin puhkeaisi kissan tultua. Tai sitten ei. Hämärästi kyllä muistelen saaneeni joistain eläimistä oireita.
Minä en ole yleensä erityisen tunteellinen, mutta toistaalta minulla ei ole ollut lemmikkiäkään. Voi olla etten pystyisi siitä eroamaan ja kissa varmasti kyllästyisi seuraani täysin.
Kissa on loistava lemmikki! Tai kaksi kissaa on vielä parempi (niistä on toisilleen seuraa silloin, kun itse on poissa). Itselläni oli kaksi maatiaiskissaa täysin sisäkissoina ja vaikka minulla on pölyallergia (ja olen laiska siivoaja), tultiin hyvin toimeen. Miehellä sitten olikin niin paha allergia, että yhteen muuttaessamme kissat piti antaa miehen tädille.
Vieläkin joskus muistelen miten hauskaa oli istuskella tietokoneella kissa sylissä kehräämässä. :)
Lähetä kommentti