Tällä hetkellä opinnäytetyössä hermostuttaa eniten sen epämääräisyys. Pelkään että opettajat päättävät että se on liian suppea tai että joudun opettelemaan liian paljon uutta (minun pitäisi toimia tuottajana, ohjaajana, käsikirjoittajana, leikkaajana, kuvittajana, äänisuunnittelijana, graafikkona ja dvd-koostajana) tai että työ ei muuten kelpaa.
Tämä siitä huolimatta, että ideani on alustavasti hyväksytty ja he ovat nähneet synopsiksen.
Tekstit
2 kommenttia:
Jännittävintä on nykyisissä "näytetöissä" tämä tietotekniikan helppous. Sitä sanotaan, että tietotekniikka helpottaa elämää ja tietokoneella on helppoa tehdä (sitä sun tätä).
Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jokaisen tietokoneen omistajan pitäisi osata tehdä kaikkea tekstinkäsittelystä taittoon, kuvankäsittelystä videoeditointiin ja tietenkin taulukkolaskennasta ohjelmointiin (kotisivut).
Harvoin kuitenkaan tehtävien antajat ymmärtävät ettei kyvyt synny yhdessä yössä. Tämä näkyy typeryydestä nimeltä: "Sulla on {ohjelmannimi} etkö sä voi tehdä sitä sillä?" Heiltä unohtuu se, että ohjelmienkäyttötaidon oppii vähitellen, eikä yhden illan aikana.
En kahdehdi media-alaa, koska silloin pitää osata lähes kaikkea. =)
Minulla tehtävien moninaisuus johtuu omasta ahneudestani ja siitä etten halua antaa mitään valtaa kenellekään muulle, miten pientä tahansa, kun kerrankin on mahdollista tehdä aivan yksin. Kykenen kyllä yhteistyöhön mutta nyt minulla on niin vahva näkemys etten halua siihen muita.
Se on kyllä totta että media-alalla pitää osata kaikkea, minullekin on opetettu vähän melkein kaikkea mahdollista, tuloksena on se että pysty kuvaamaan perhejuhlat auttavasti videolle ja osaan Flashin alkeet, esimerkiksi. Mitään ei ole opetettu ammattimaisuuteen asti. Mahdollisen ammattitaitoni olen hankkinut muualta.
Jos oli puhetta tulevaisuuden ihannetoimittajasta, joka kirjoittaa uutisen lehteen, kuvaa sen videolle (ja editoi), tekee raportin verkkoon ja radioon. Voi olla että hän tarvitsee muutaman ylimääräisen käden.
Lähetä kommentti