Minä olin ennen laiska. Niin olen nykyäänkin, nyt minusta vain tuntuu että koko ajan pitäisi tehdä jotain, mielellään jotain hyödyllistä. En pysty vain olemaan ja se ärsyttää minua. Välillä pitäisi olla vain rauhassa ja nauttia.
Tänä viikonloppuna olen ollut todella sosiaalinen, laittanut kunnon ruokaa ja liikkunutkin vähän, silti tuntuu että olen laiska (päätin jättää tiskit huomiselle). Onneksi ruumiini on päättänyt että olen tehnyt tarpeeksi ja on liian väsynyt mihinkään järkevään.
Tämän päivän sosiaalisuusannos oli miitti, tai tapaaminen kahden nettitutun kanssa. Istuimme pari tuntia kahvilassa (jonka hinta-laatusuhde on kohdallaan, kahdella ja puolella eurolla saa suuren puolukkapullan ja kupin vihreää teetä), suunnittelimme tulevaa miittiä, puhuimme opiskeluista, maailman tuhoutumisesta ja arkkitehtuurista (toinen heistä opiskelee arkkitehtuuria. Se oli minun lapsuuden haaveeni, ei enää eikä ainakaan sen jälkeen kun olen kuullut heidän opiskeluistaan. Siihen työtahtiin olen liian laiska). Hauskaa oli. Keräsin arkkitehti-opiskelijalle Hollannista yksi- ja kaksisenttisiä, hän tuntui olevan niistä iloinen (14 sentin tuliainen).
Olen päättänyt lintsata huomenna koulusta. Meillä ei ole mitään todella tärkeää, minun on hyödyllisempää tehdä töitä kotona.
Olen oppinut lintsaamaan vasta viime aikoina ja ikinä en tee sitä ilman hyvää syytä tai vain koska en jaksanut lähteä kouluun. Meillä vaaditaan 80 prosentin läsnäoloa mutta aina pelkään sairastuvani ja saavani kurssista hylätyn. Lukiossa taisin lintsata yhden tunnin, teimme silloin äikän esitelmää.
Minä taidan oikeasti rakastaa sääntöjen noudattamista. Tai niiden rikkomisesta tulee epämiellyttävä olo.
Tekstit
4 kommenttia:
Lintsaaminenhan on taitolaji. Minä opettelin sen lukiossa. En ole sen vuoksi reputtanut kertaakaan, joskin olisin saanut parempia arvosanoja jos en olisi lintsannut. Toisaalta kun lähden lintsaamaan niin se tarkoittaa sitä, että tarvitsen lomaa opiskelusta. Eli se on minulle rentoutumismuoto. Tällä opiskelutahdilla on nyt onneksi ollut sellaista, että kunhan jaksaa pari rankinta päivää tehdä töitä niin sitten koittaa taas vapaata aikaa.
from Fanta
Vaatii opettelua, ettei aina tarvitse tehdä jotain. Itseltäni kului jonkin verran aikaa tämän asian sisäistämiseen. Nykyään osaakin jo sitten nauttia siitä, että joskus voi ihan vain olla tekemättä mitään (ja saamatta hirmuisia syyllisyydentuntoja).
Minua ärsyttää se että ennen osasin olla tekemättä yhtään mitäään. Voi olla että tuo vitsaus tuli Hollannissa, siellä tuntui että pitää hyödyntää aika täysillä. Välillä olinkin sitten niin väsynyt että hyvä jos pysyin hereillä.
Lähetä kommentti