Olen tänä syksynä tavannut ainakin kahdeksan uutta ihmistä erilaisten nettipaikkojen miiteissä ja noin yksitoista aikaisemmin tapaamaani, miittejä on ollut viisi, kolmen foorumin ja blogi-ihmisten. Pari ihmistä olen tavannut miittien ulkopuolellakin. Ensi viikonloppuna pitäisi tavata yksi netin kautta tuntemani espanjalainen, joka on muuttanut Ouluun (jo syyskuussa ja olisi varmaan silloin pitänyt tavata, minusta olisi saattanut olla jotain hyötyäkin), sitä seuraavana viikonloppuna on yksi miitti ja joulukuussa yksi. Kaksi viikonloppua taitaa jäädä vapaiksi ja toisena lähden äitini luo. Sitten alkaakin jo joululoma.
Ja netti-ihmisillä ei pitäisi olla mitään elämää.
Käytän ehkä liikaa aikaa nettijuttuihin, mutta perustelen sitä televisiottomuudellani. Käytän blogeihin ja muuhun keskusteluun ehkä saman verran aikaa kuin joku muu passiiviseen katseluun. Minun harrastukseni kutenkin kehittää minua ja tekee sosiaalisemmaksi.
Silti välillä tuntuu nololta, että tunnen suurimman osan tutuistani vain nimimerkillä.
Tekstit
4 kommenttia:
Minulle se aika jolloin ei ollut nettiä käytössä oli aika yksinäistä, tylsää ja epäsosiaalista aikaa. Internetin kautta on niin paljon helpompaa löytää kivoja ihmisiä ja yhteisöjä joihin oikeasti sopii ja haluaa kuulua. Minua ei haittaa vaikka tunnen suurimman osan kavereistani vain nikillä.
Välillä mietityttää, että miten ne ihmiset (netittömät) oikein tutustuvat uusiin ihmisiin? Eteenkin kun suomalaisten tapa ei ole puhua tuntemattomille. Tupakalla ja baarissa?
Fanta
Ilman nettiäkin minulla olisi ystäviäkin, mutta lähinnä koulun kautta saatuja. En muista olenko ikinä tutustunut uuteen ihmiseen oikeassa elämässä koulun ulkopuolella niin että hänestä on tullut ystävä. Jos olisin harrastanut larppaamista enemmän olisin saattanut tutustua ihmisiin. Bileissä en käy enkä baareissa, jäljelle jää lähinnä kiinnostavan näköiset ohikulkijat.
Minusta netin merkitystä ihmissuhteiden muodostamisessa halveksitaan ihan liikaa. Tiedän, ettei pelkkä Internetissä hilluminen riitä "sosiaaliseen tyydytyksen" (öh, paremman termin puutteessa) saamiseen, mutta minusta se on vähintäänkin erinomainen paikka tutustua, jos ei savuiset ihmisuunit viehätä, tai ei osaa toimia niissä.
Totuus kuitenkin on se, että ihmisiä täällä Internetissäkin pyörii, enkä näe mitään syytä vähätellä täällä luotuja kontakteja. Ehkei niitä enää nykyisin niin halveksutakaan, mutta edelleen näkee kuitenkin usein varsin vähätteleviä asenteita, jaetaan tuttavat Internet- ja "real life"-tuttaviin sen perusteella, missä on satuttu tutustumaan. Ehkäpä ne asenteet ovat kuitenkin muuttumassa lopullisesti Internetmyönteisiksi, kun epäilijöistä ja asennevammaisista tulee vääjäämättömästi vähemmistöjä ja lopulta kuolevat sukupuuttoon (siihen voi mennä vähän kauemminkin).
Kodin kuvalehdessä oli kerran juttu nörtistä, joka ei löytänyt tyttöystävää. Hän oli sitä mieltä ettei netistä ollut apua hänelle, netti ei ole oikea tai ainakaan ihmiset siellä eivät ole.
Olen tainnut tavata ensimmäiset nettituttuni kolmisen vuotta sitten, yhtään huijaria tai psykopaattia ei ole joukkoon osunut. Oikeastaan ei edes todella inhottavia ihmisiä.
Lähetä kommentti