7.11.2005

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä (20/05) on juttu siitä miten paljon kotoa pois muuttaminen maksaa. Nykynuori ei tajua miten paljon tavarat maksavat, että wc-paperiakin pitäisi ostaa ja ilman mikroaaltouunia ja telkkaria ei voi tulla toimeen. Sinällään juttu on ihan hyvä mutta ei siitä olisi ollut minulle juurikaan hyötyä silloin viisi vuotta sitten kun muutin pois kotoa. Ehkä olin sen verran vanha että tajusin aika paljon tai sitten olen vain unohtanut suurimmat ongelmat.
Kaupassakäynti oli tuttu, mutta hinnat eivät, meillä ostettiin aina tilille. Toisen asteen opintotuella tuli kyllä ihan hyvin toimeen kun ei tarvinnut maksaa vuokraa tai sähkö- tai vesilaskua. Ensimmäisten viikkojen jälkeen luovuin kotona oppimistani ruokatavoista, lopetin appelsiinimehun juomisen ja aloin syödä aamupalalla näkkileipää. Jälkimmäiseen oli kyllä aika käytännöllinen syy, asuin kuuden kilometrin päässä kaupasta, bussilla sinne maksoi aika paljon ja pyöräreitin varrella oli paljon mäkiä. Kaupassa pystyi käymään kerran viikossa, samoin kirjastossa. Perjantaisin saatoin käydä lähimmässä kaupungissa mutta bussilippu sinne maksoi 20 markkaa, se tuntui kohtuuttomalta. Asuntola ei ollut erityisen aikuinen asuinpaikka, välillä ärsytti että täytyi merkitä nimensä listaan jos halusi jäädä viikonlopuksi. Jälkeenpäin en tiedä mitä tein vapaa-ajallani, luin paljon ainakin. Asunnossa ei ollut nettiyhteyttä eikä ensimmäisenä vuonna minulla ollut edes tietokonetta mukana. Kämppis oli onneksi mukava, muita ystäviä minulla ei ollut. Tai ei hänkään varsinainen ystävä ollut.

Minun piti kirjoittaa enemmän taloudellisesta puolesta. Sen jälkeen kun muutin oikeaan opiskelija-asuntoon (sellaiseen josta pitää maksaa vuokraa) olen selvinnyt opintotuella ja satunnaisilla töillä, minulle ei ollut mikään ongelma asua pienessä solussa ja nyt opiskeliasuntosäätiön yksiössä, neliöitä ei ole paljon (17) mutta vuokra on halpa (243) ja siihen sisältyy sähkö ja vesi ja netti. Lainaa olen ottanut yhtenä kesänä ja rahoittaakseni vaihto-opiskeluja (en kadu lainan ottamista lainkaan, se mahdollisti paljon kaikenlaista kivaa), muuten olen tullut ihan hyvin toimeen. Tietenkin auttaa ettei minulla ole kalliita paheita. Vanhempien luona käyminen maksaa eniten, isä onneksi vähän auttaa siinä. En tupakoi, en yleensä osta valmisruokaa ja syön koululla aina kuin mahdollista, se on halpaa (normaalisti alle kaksi euroa) ja aika monipuolista. Yritän ostaa laadukasta. Kävelen tai pyöräilen joka paikkaan (asuinpaikka on valittu niin, kauempana keskustasta saattaisi päästä halvemmalla mutta sitten joutuisi käyttämään bussia). Olen ollut aika hyvä elämään vähällä rahalla, kouluruuan lisäksi minulla on joskus mennyt 10 euroa viikossa ruokaan. Nykyään olen aika huono elämään opiskelijabudjetilla, mutta selviän suunnilleen.

Minulla on kyllä ollut hyvä tuuri. Pystyin hakemaan asuntoa todella aikaisin ja sain sen hyvältä paikalta. Olen saanut oman alan töitä välillä ja ihan kohtuullisen palkan yleensä. Minun ei ole tarvinnut ostaa uusia huonekaluja juurikaan, olen saanut isältäni kaikenlaisia ja vuokranantajani luopuessa kalustetuista asunnoista ostin oman huoneeni aika rumat mutta käyttökelpoiset huonekalut. Olen ostanut kaksi huonekalua, yhden tuolin ja yhden porrasjakkaran, halvalla ja käytettyinä. Ensimmäisen tietokoneeni sain lahjaksi, toisen käytettynä arvoaan halvemmalla. Vanhempani ovat myös pystyneet auttamaan tarvittaessa. Selviän hyvin ilman televisiota, mikroaaltouunia, kahvinkeitintä ja silitysrautaa. Sähkövatkaimen sain joululahjaksi, samoin pari kattilaa ja paistinpannun (välillä on ollut tylsää kun ei saa hauskoja lahjoja mutta puurokattilasta on ollut enemmän hyötyä kuin vaikka jostain kirjasta). Astiat olen saanut lahjaksi tai ostanut vanhoina, arkilautaseni ovat Arabiaa ajalta ennen toista maailmansotaa. Pölynimuri saattaa olla suurin hankinta kotiini eikä sekään ollut hirvittävän kallis.
Olen mielestäni aika hyvä raha-asioissa, välillä kyllä pidän itseäni holtittomana kuluttajana. Kuten viime viikonloppuna kun wc-paperi, shampoo, hamastahna, leivinpaperi ja muutama vastaava tavara loppui yhtäaikaa. Pakko niitä oli ostaa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Duoda, duoda, onkohan välttämättä järkevää käyttää vanhoja Arabian lautasia arkilautasina? Eivät välttämättä ole täysin arvottomia:

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Arvonsa on 5 euroa kappale, sillä hinnalla niitä yleensä joka paikassa myydään eivätkä ole mitään arvotavaraa, sotaikana ehkä hieman huonommasta massasta tehtyjä ja todennäköisesti alunperinkin huokeita. Siis arkiastioita. En minä niitä muuten käyttäisi.
Niissä on sievä sininen raitakoriste.

zache_ kirjoitti...

Vai että ei tule ilman telkkaria ja mikroaaltouunia toimeen. Haiskahtaa hieman keinotekoiselta uusavuttomuudelta tuo uutinen. Tai ainakaan en nyt hahmota tuota millainen ihminen ei osaisi tehdä ruokaa tarpeen vaatiessa, siivota yms... eivätkä nuo peruselintarvikkeet niin mahdottomia summia vaadi verrattuna moneen muuhun juttuun johon on tullut rahaa käytettyä...

ainakin minä olin nolife nörtti muuttaessani pois kotoa, enkä kokenut noita juttuja mitenkään ongelmallisiksi.. ja selvisin hengissä ilman nettiä, telkkaria ja mikroa :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jotenkin tuli sellainen kuva että siinä jutussa puhuttiin 16-vuotiaista, tosin mainittu opintotuki taisi olla korkeakouluun. Siinä mielessä juttu oli positiivinen että siinä jopa mainittiin opiskeliasunnot ja solut yleensä lehdissä nuori muuttaa vanhempien ostamaan kaksioon kaupungin keskustassa joka sisustetaan perintökalleuksilla ja Artekilla.

Anonyymi kirjoitti...

Kotoa muuttaminen opintotuen kanssa on kyllä kallista puuhaa ja ärsyttää kun kotoa pois muuttoa haikaileva pikkusiskoni ei tajua lainkaan elämän kalleutta. Piti tilillä ollutta 200€ riittävänä opiskelurahana...

Mutta tähän mennessä olen tullut törmättyä kaikenlaisiin opiskelijoihin. Niihin jotka pärjää heti alussa todella hyvin ja vähällä, niihin jotka saa kaiken heti valmiiksi (mukaanlukien kaksion keskustasta) sekä niitä jotka saa paljon, mutta eivät siltikään tule toimeen.

Itselleni mikro on kyllä aika must :) mutta ei minullakaan ensimmäisessä asunnossa telkkaria ollut kun jätin sen viikonloppuja varten kotiin. Köyhässä opiskelussa on kyllä se hyvä puoli, että sitä oppii elämään pienellä rahalla eikä ole sitten järkyttävissä veloissa heti kun lapsi tai muuta suurempaa tulee.


Fanta

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä olen vähän menettänyt taitojani elää vähällä rahalla. Toisaalta tällä viikolla en ole ostanut kaupasta kuin hiivaa, koulussa on sitten tullut ostettua liikaa makeaa ruuan lisäksi. Pitkät päivät eivät tee hyvää.

Blog Widget by LinkWithin