On vaikeaa olla ärsyyntynyt kun ulkona on juuri sopivasti pakkasta, puut huurtuneet yön aikana ja kuu keltainen, pyöreä ja valtava. Ja se ihana melkein valo juuri ennen auringonnousua.
Tänään työskentely sujui melkein hyvin, ikävä kyllä kyse ei ollut opinnäytteestäni. Aamulla tosin käytimme useamman tunnin ulkoisen kovalevyn asentamiseen (se olikin vaativa toimenpide, virtajohto kiinni, piuha kiinni tietokoneesee). Iltapäivällä uppouduin niin puhtaaksipiirtämiseen että maailmani täytti valopöydän hurina ja musta viiva valkoisella paperilla.
Siinä työn jälki kärsii helposti väsymyksestä.
Ja väsynyt olen. Luin eilen illalla pelottavan tarinan, jossa ei oikeastaan ole mitään todella kammottavaa. Kuitenkin minun piti lukea rauhoittavaa kirjaa että pääsin eroon tunteesta että joku vaani minua (joskus tämä pieni asunto on aivan tarpeeksi iso ja monihuoneinen). Ei oikein tehonnut ja näin outoja unia.
Sitten aivan muusta aiheesta, hieman henkilökohtaisemmasta (tämä on varoitus, jos ei halua lukea naisjuttuja niin kannattaa jättää väliin).
Molempien iltapäivälehtien lööpeissä julistettiin mullistava uutinen: isot rinnat ovat riesa. Minä en tiedä mitä hyviä puolia niistä pitäisi olla, muuta kuin se että väitetään että miehet niistä pitävät (voi olla mahdollista mutta minä en ole siitä nähnyt mitään todisteita). Ainakaan minua isot rinnat eivät tee onnelliseksi, tai saa minua tuntemaan itseäni erityisen naiselliseksi tai pienirintaisia paremmaksi. Se ei ajatuksena tuo mitään erityistä tyydytystä (olen lukenut että osa transseksuaaleista miehistä kiihottuvat suunnattomasti ajatuksesta että heillä olisi rinnat. Jos he käyvät läpi leikkauksen he yleensä pettyvät naisen elämään). Toisaalta ei isoista rinnoista ole suunnatonta harmiakaan. Minua ei kiusaa se että miehet tuijottavat rintojani, varmasti se kiusaisi jos olisin joskus huomannut jonkun miehen tekevän niin. Enemmän häiritsee se että juoksemisen voi unohtaa (tai hankkia extratukevat ja suunnattoman kalliit urheiluliivit) eikä hyppiminenkään tunnu kivalta. Vaatteet pitää valita rintojen ehdoilla, voi unohtaa liian pienet kaula-aukot (jos ei halua näyttää tanttamaiselta), liian isot kaula-aukot (viattomminkin näköinen paita saattaa osoittautua sovittaessa pelottavan paljastavaksi), jäykät materiaalit voi unohtaa (ellei halua näyttää tynnyriltä). Rintaliivit ostetaan erikoisliikkeestä, koska niiden pitää olla hyvät ja tukevat ja alle neljälläkympilla niitä ei saa (tai sitten tuo on vain alusvaatenirsoiluani, joka ilmenee oudosti, sukat ja alushousut ostan aina tarjouksista). Paitapuseroille saa sanoa hyvästit, jos ne menevät hyvin kiinni rintojen päältä ovat ne muuten liian isoja, muuten sopivista näkyy yleensä sivusta sisään. Eikä voi edes haaveilla löytävänsä kohtuuhintaista uimapukua, jossa on otettu huomioon kuppikoko.
D-kuppi tuntui jo vähän nololta, huomion hakemiselta. Kun olin kaikessa muussakin keskiverto niin miksi en voinut pysyä C:nä. Ja E-kuppi se vasta nolo onkin, seurausta e-pillereistä. Se tuntuu epänormaalilta. Ja tulevaisuus pelottaa, entä jos rintani vielä kasvavat, jos saan joskus lapsia tai muuten. Ehkä tulevaisuuden kohtalonani on olla yksi niistä mummoista, jotka lapsuuteni kesämökin naisten saunassa heittivät rintansa olan yli peseytyessään.
On isoissa rinnoissa hyviäkin puolia. Välttyy ainakin yhdeltä ulkonäkökompleksilta, koskaan en ole tuntenut itseäni liian pienirintaiseksi. Jos haluaa pystyy kaula-aukon täyttämään ilman push-up-liivejäkin. Voi olla että muitakin hyviä puolia löytyy mutta ei tule nyt mieleen.
Onneksi en näytä kovin isorintaiselta. Ainakin minulla on tasapainottamassa leveähköt hartiat ja leveät lanteet. Siroa minusta ei saisi millään (paitsi moottorisahalla?).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
15 kommenttia:
Pah, en osaa sitten tehdä linkkejä bloggerin kommentteihin kun ne aina katoavat.
Joka tapauksessa olin pistämässä että Lehtikin kirjoitti aiheesta :)
http://lehti.samizdat.info/2005/12/15/1525/
hmm. Minä vähän ikäänkuin olen toista mieltä; isoista rinnoista on suunnatonta haittaa.
Minulla on jättimäiset rinnat, jotka suorastaa vyöryvät kaulaani jos makaan selälläni. Ja yrittävät siis tappaa minut. Jos makaan mahallani, se tuntuu pahalta. Joten on pakko olla selällään, pää reippaasti koholla.
Ja juosta? Ei onnistu. Rintsikat? Mistä saa edes 40-50eurolla?? Minulla on aina 70 euron investointi vähintään, ja hyvä jos silläkään irtoaa. Seksikkyys on tipotiessään kun aina on hikinen tissien "alta", ja ärsyttää muutenkin kun ovat tiellä tiskatessa ja kirjoittaessa ja kaikessa. Pienet terhakat tisut olisivat upeat, voisi olla liikunnallinen ja siro ja pieni ja ja...
Mahallaan ei kyllä voi millään maata mutta minun pintani eivät sentään yritä tappaa.
Neljälläkympilla olen ostanut tänä syksynä kahdet liivit. Toiset erikoisliikkeestä, Triumphin Flower Curves -nimiset (tai vastaavat), aika hyvät ja toiset Sokokselta, Maidenformin Dream Bran, aivan loistavat koon mukaan suunnitellut, oikeasti sellaiset etteivät tunnu päällä. Rintsikoissa on kyllä se hankaluus että toisille sopivat voivat olla toisille aivan kauheat ja ei riitä että oikea koko löytyy (minusta on kauhea ajatus ostaa liivit lahjaksi, vaikka tietäisikin koon).
Minulla on se onni että ympärysmitta on suhteellisen pieni, sen mukaan rinnatkin ovat pienemmät kuin vaikka 85E:läisillä, eivät ole niin painavat (asiaatuntemattomille/miehille tiedoksi ettei kuppikoko ole absoluuttinen vaan määräytyy rinnan ympäryksen päältä ja alta mitattuna erotuksena). 70 euroa minä en kyllä maksaisi, onneksi on löytynyt halvemmallakin.
Minun on vähän huono valittaa normaalirintaisena (B, hmm... huomaan, että on vähän vaikea puhua näin julkisella paikalla), mutta rinnat ovat rasittavat :/ Eteenkin teininä vihasin niitä kun ne olivat tiellä ja olivat arat. Ne tuntuivat enemmänkin ylimääräisiltä tarpeettomilta ulokkeilta, mutta pakollisilta mikäli aion sulautua oman sukupuoleni joukkoon. Olen vasta viime vuosina opetellut uudestaan teinivuosien jäljiltä mahallaan nukkumisen. Hassua, että niinkin yksinkertaista asiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Mutta sympatiat niille, joille isot rinnat tiettävät paljon kipua.
Fanta
Minä en muista kärsineeni rinnoistani sen enempää kuin muustakaan ulkonäöstäni. Tietysti olin sitä mieltä että rintani ovat hävettävän rumat (mutta ainakin ne ovat symmetriset, mikä on suhteellisen harvinaista, ei olisi helppoa elää eriparirintojen kanssa), ja olin ajattelematta niitä kun mahdollista.
Mahallaan nukkuminen ei varsinaisesti satu, on vain aika epämukavaa (sitä voi kokeilla asettamalla rintakehänsä alle pehmeitäkin esineitä). En kyllä ymmärrä mahallaan nukkumisen viehätystä. Miten siinä on tarkoitus pitää päätä? Tyynyssä kiinni? Kyljellään nukkuu parhaiten, tai selällään.
Rintakommentti miesnäkökulmasta: Jos meinaa elättää itsensä näyttelemällä rintojaan, niiden täytyy olla isot. Pakko erottua muista, että joku viitsisi maksaa niiden näkemisestä. Muuten rintojen koko ei ole niin tärkeä juttu (omat preferenssini ovat enemmän pienien suuntaan, mutta melkein kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä)
Onneksi minulla on muitakin urasuunnitelmia, tätä isompia rintoja en haluaisi omistaa. Ja se saattaisi pidemmän päälle olla aika tylsä ura.
Nuorempana ahdistuin siitä että vaikka aina sanottiin että miehet pitävät rehevämmistä naisista niin kuitenkin he aina sanovat pitävänsä pienistä rinnoista, niiden etuja muutenkin aina korostetaan (ehkä ehkäisemään pieni rintaisten oletettu rynnäskateus). En kyllä haluaisi pieniä rintojakaan, ne eivät mielestäni sopisi vartalooni. Täytyy sanoa että A-kupin liivit näyttävät jotenkin liikuttavilta.
Liikuttavaa. Minun "rintani" ovat pienentyneet entisestään viime aikoina ja niinpä A-kupinkin liivit ovat pelkkää tyhjää täynnä.
helen
En tosiaankaan halveksu pienempiä rintoja enkä tiedä niihin liittyviä ongelmia. Olen vain niin tottunut omankokoisiini liiveihin että A-kupit näyttävät pieniltä, siis rintaliiveissä. Varmasti mukana on kateutta, minäkin haluaisin käyttää siroja ja hauskoja rintsikoita.
Kenties esineellistävää, mutta joka tapauksessa vilpitöntä miesnäkökulmaa daisareista: jos ne eivät sattuisi olemaan naisessa kiinni, mokomat pallukat eivät kiinnostaisi lainkaan.
Tästä seuraa mm. että vähän kaikesta on joskus jäännyt kiinni, mutta tisseistä ei koskaan.
Myönnän pitäväni myös pienistä tisseistä, mutta yleensä teen sen ainoastaan välttääkseni aiheuttamasta komplekseja pienirintaisille naisille. Totuus on se, että minä pidän pienistä tisseista, mutta ne ovat isoihin verrattuna aika lapselliset. Pienet rinnat tarvitsevat enemmän tunnetta toimiakseen. Isojen tissien kanssa on aina hyvä mieli :)
Itselleni on C-kuppi, mutta oikea rinta on hiukan pienempi ja menisi varmasti siihen B-kuppiinkin. Onneksi kuitenkin ostaminen ei kovinkaan paljon vaikeudu tämän vuoksi, isomman mukaan eletään jne. :>
Joskus olen oikein tyytyväinen itseeni ja rintavarustukseeni, mutta sitten toisina hetkinä yllättää kamala ahdistus siitä, että on muodokas. Olisi mukavaa saada vaihtaa vartalonsa aina mielialansa mukaan.
Vittuu!!mullapas ei oo rintoja ollenkaa ja oon 15v...et kyll vähän vituttaa ku muilla on ja mulla ei...ei mitkää vaatteeetkaa istu vaik oon hoikka...vittuuu!!!
Me miehet sanomme pitävämme pienistä rinnoista ja harvemmin julkisesti myönnämme pitävämme suurista, koska meidät on opetettu siihen, että on sovinistisika ja kaikin puolin juntti kusipää, mikäli sanoo pitävänsä isoista tisseistä. Mies joka sanoo "rakastan isorintaisia naisia" leimataan heti seksistiksi ja mielikuvituksettomaksi idiootiksi, joka näkee naisen vain seksiobjektina. Tuntuu välillä siltä, ettei mies saisi pitää lainkaan naisen rinnoista tai vartalosta ylipäätään, koska se on naisista jotenkin iljettävää ja sikamaista. T. Mies joka rakastaa isoja rintoja ja pieniä rintoja yhtä paljon.
Lähetä kommentti