22.1.2006

Yksi vesijumpan hyvistä puolista on se että olen alkanut suhtautua luontevammin alastomuuteen. Ainakaan uimahallissa alastomuus ei tuota ongelmia ja siellä näkee miten erimuotoisia naisia onkaan olemassa, en minä ole yhtään sen kummempi. Uimapuvussakaan liikkuminen ei ole vaikeaa, se tosin saattaa johtua huonosta näöstäni. Erotan kyllä ihmiset ja sukupuolenkin joten kuten mutta en sitä tuijottavatko he minua, ja en varsinkaan sitä tapaa millä he minua katsovat, jos edes katsovat.

Sekasaunaan en kyllä olisi valmis, enkä tiedä miksi sinne pitäisi mennäkään. Onko siellä oikeasti niin hauskaa?

Enkä pysty nukkumaan alasti. Joskus on pakko, kesällä helteellä. Silloin näen aina unia siitä että joku tuijottaa minua tai että nukun alasti vilkkaasti liikennennöidyssä tilassa.
Enkä mielelläni ole alasti kotona. Se tuntuu oudolta ja täällä on kylmääkin.
Olen kuitenkin päässyt eroon joistain estoistani.


Sen kerran kun olen joutunut riisuuntumaan miehen läsnäollessa se ei ollut vaikeaa. En edes muistanut hävetä vartaloani kun oli niin paljon muutakin jännitettävää.

13 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Minulla on ainakin ihan outo käsitys, että jos en näe muita(siis kun olen ilman miinusrillejäni), eivät hekään näe minua ja siksi ei haittaa olla alasti, jos ei itse näe mitään :D

En ole testannut kovin yleisillä paikoilla kylläkään.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla on ihan sama käsitys. Kun muut ovat sumuista massaa eivät he voi nähdä minuakaan.
En tiedä toimisiko se sekasaunassa mutta siellä tietäisin että muut ovaat lähellä ja kuitenkin ajattelisin että he tuijottavat minua.

Peilikuvani on myös paremman näköinen ilman laseja.

Jani kirjoitti...

Minun vaatimaton mielipiteeni on, että sekasaunominen on sairasta. Olen kyllä vääntänyt siitä aikaisemminkin ihan toisaalla, joten tiedän, että on olemassa muitakin mielipiteitä.

Anonyymi kirjoitti...

mietin joku aika sitten, että miltäköhän niistä tuntuu jotka näkevät saunassa. itsellä kun on seitsemän miinusta kaikki on sumeaa eikä alastomuus häiritse. No hauskaa ainakin huomata etten ole ainoa, joka ei ymmärrä, että muut näkee mut vaikka mä en näe niitä. Tosin ei mulla muutenkaan oo kauheita alastomuuskomplekseja... paitsi välillä

Anonyymi kirjoitti...

Tämä voi olla teistä käsittämätöntä, mutta koska saunon ja uin ilman kuulolaitteita, niin minulla on myös jotenkin näkymätön olo. Ehkä se johtuu siitä, että vaikka näen, niin kuulen vain hiljaisia ääniä, epäselvää puhetta ja suihkun kohinaa ikäänkuin jostain kaukaa. Usein tulee tunne, etten ole samassa tilassa muiden kanssa. Näen heidät, mutta kun äänet katoavat, niin välillämme on sellainen näkymätön verho. Ja se helpottaa ujosteluani.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Varmaan mikä tahansa "verho" auttaa, en tiedä voisiko niitä olla muita kuin kuuloon ja näköön liittyvät. Minä kyllä kuulisin mielelläni paremmin uimahallissa. Minulla pitäisi olla ihan hyvä kuulo mutta uimalakin kanssa on vaikeaa hahmottaa mitä tapahtuu tai kuulla kuunnolla mitä vieressä sanotaan. Ohjaajan seuraaminenkin on vaikeaa. Tulee aika avuton olo kun ei näe eikä kuule kunnolla, toisaalta minulla on tietysti tuuria kun niin on vain aika harvoin eikä se ole edes kovin pahaa. (minulla ei ole miinusta kuin viisi ja kolme toisessa silmässä, silti elämä ennen silmälaseja olisi ollut todella vaikeaa)

Jani, alastomuus tuntuu aivan yliarvostetulta. Ihmiset sanovat että se on aivan normaalia ja mitä sillä on väliä jos toiset näkevät. On kuitenkin aika paljon luonnollisia asioita joita en haluaisi toisten näkevän.

Anonyymi kirjoitti...

Paljastan teille nyt pienen salaisuuden: sekasaunominen ei ole sen enempää erityisen sairasta kuin erityisen hauskaakaan. Erotiikan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
(Poikkeuksena joskus sellainen
sekasauna, jossa on tasan yksi
mies ja yksi nainen).

Mikä tuossa alastomuudessa muuten hiertää? Sekö, että miehet pitäisivät sinua haluttavana vai että miehet eivät pitäisi sinua haluttavana? Jotenkin tuntuu, että molemmat vaihtoehdot yhtä aikaa, mikä ei ole kovin hirveän rationaalista.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Olet aivan oikeassa. Toisaalta pelkään että miehet halveksuvat ulkonäköäni, toisaalta taas pelkään että he kiinnittävät minuun huomiota. Ei minua haittaa jos he hiljaa mielessään himoitsevat minua, varsinkin kun se uuden itsevarmuutenikin aikana tuntuu epätodennäköiseltä. Enemmän pelkään kai huomion herättämistä yleensä.
Luulen että alastomuustraumani alkoivat ala-asteella, kun minä sain murrosiän ja muut eivät. Opin liikuntatuntien jälkeen että vartaloni on jollain tavalla outo ja viallinen ja huono, enkä sen jälkeen halunnut sitä paljastaa. Oikeastaan alastomuustraumaani ei liity mitään seksuaalista, en teini-iässä pukeutunut säkkeihin (väljä hame ja polviin ulottuva villapaita) välttyäkseni poikien huomiolta vaan estääkseni muita näkemästä huonoa vartaloani.

Toisaalta ongelma liittyy myös seksuaalisuuteen. Pidin itseäni suorastaan aseksuaalina, ilman mitään perusteita, ja minusta tuntui että vartaloni antaa väärän kuvan. Ehkä painonikin liittyi siihen, minulla ei ollut mitään motivaatiota olla laihempi, varsinkaan en halunnut olla seksikkään näköinen. Yhteissaunassa ei pysty oikein peittämään rintojaan, jos on vähän isorintaisempi. En haluaisi että kuka tahansa näkisi ne. Ja kaikki muut tuntuivat aina olevan kauniita ja laihoja ja pystyrintaisia ja tyttömäisiä, en halunnut mennä vertailtavaksi.
Nykyään suhteeni vartalooni on aivan erilainen, mutta silti alastomuus on ongelma. Toisaalta viime vuosina olen riisuntunut lääkärin edessä ilman ongelmia, käynyt saunassa ystävien ja tuntemattomien naisten kanssa ja olen ollut miehen kanssa alasti. En tiedä pitäisikö mennä alastonmalliksi todistaakseen olevansa traumaton, en usko että se olisi minulle sopivaa työtä muutenkaaan, pitää olla aika hyvässä kunnossa että jaksaa.

zache kirjoitti...

Jeps, ilmoittaudun kanssa niiden joukkoon mitkä eivät mitään ilman silmälasejaan nää.

Tuosta alastomuudesta, niin sekasaunomisesta ja ylipäätänsäkin niin minusta tuo juuri on _todella_ hyvä asia, että nähdään ihmisten olevan hirmusen erinäköisiä keskenään.

Onko tuo sitten tirkistelyä ja kokeeko sen siten , että (itse tai muut) siinä vertaillaan penisten kokoa tai tissien terhakkuutta on jokaisen pään sisällä.

Itse koen asian niin, että sen alastomuuden viihdearvo on aika kertaluontoinen ja häveliäisyyteen liittyvä, jonka jälkeen se on suht merkityksetöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Nykyään tuntuu, että alastomuudesta on tullut kaukaisempi ilmiö ihmisille. Se on jotakin, joka kuuluu television kauniille ja rohkeille, eikä meille tavallisille tallaajille. Tuntuu, ettei ihmisellä ole oikeutta alastomuuteen, jos hän ei täytä tiettyjä mittoja (tai pursuu niistä mitoista yli, kuten allekirjoittanut). Nimenomaan tästä syystä joku uimahallin saunan tapainen paikka voisi tehdä monelle hyvää. Kiskaisisi meidät pois niistä kuvitelmista, että olemme ainoita joissa on jotain omalaatuista (vältän tahallisesti sanaa "vikaa"). Lopultakin suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia. Miksi sitä on itse niin hankala hyväksyä?

-pomeranssi-

Marimba kirjoitti...

Olen samaa mieltä, Pomeranssi ja Zache.

Julkisuudessa laskelmoiden myyty alastomuus on saanut itse kukin ajattelemaan, että oma kroppakin olisi joku markkinatalouden kilpailuyksikkö.

Pitäsiköhän lihoa takaisin ihan kiusaksi?

Anonyymi kirjoitti...

Sekasaunomisesta tuli monia juttuja mieleen. Jostain syystä itselläni ei ollut koskaan vaihetta, että pystyn saunomaan vain oman sukupuolen edustajien kanssa, vaan heti kun se alkoi sujua, pystyin saunomaan myös sekasaunassa. En tiedä mistä johtuu, kai mä jotenkin koen/koin itseni normaaleista seksuaalisista ihmisistä poikkeavaksi, kun joskus jotkut sai uskomaan, että mun vartalollani ei ainakaan mitään sellaisia fiiliksiä herätetä. Myös koska se ero saunonko oman vai vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa jos kerta jollekulle pitää ilman vaatteita esiintyä oli niin pieni, etten oikein koskaan ole osannut pitää sekasaunomista mitenkään kovin erikoisena.

Toisaalta oman kokemuksen mukaan naisyhteissaunassa näkee enemmän vaihtelua ihmisten ulkonäössä, moneen kertaan olen kokenut sekasaunassa olevani se ainoa vähemmän hyvännäköinen. Kaverien kanssa saunoessa ei sitten tule yleensä kiinnitettyä huomiota asiaan, kokoonpanosta riippumatta (kavereiden sukupuolijakauma on aika tasainen).

Nykyisin on tullut sekasaunottua niin paljon, ettei se oikein eroa epäsekasaunomisesta mitenkään.

Sekasaunan hyöty omasta mielestäni on se, että kavereiden kanssa saunoessa voi saunoa kerralla kaikkien kanssa, ja jos paikalla sattuu olemaan vain miespuolisia kavereita niin ei tarvi saunoa yksin. Tosin nykyään kun ei ole omaa saunavuoroa olen alkanut taas kaivata sitä yksinsaunomista enemmän.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla ei oikeastaan ole miespuolisia kavereita, ainakaan sellaisia joiden kanssa voisi viettää vapaa-aikaa. Sekasaunassa pitäisi sitten olla tuntemattomien/larppaajien/opiskelukavereiden (en kyllä tiedä harrastetaanko meillä sekasaunomista) kanssa, se tuntuisi vaikealta. Sekasaunomisen mahdollisuuskin on aika pieni elämässäni, ei vain tule sellaisia tilanteita.
Ei minulla kyllä ole varsinaista kaveriporukkaakaan, on vain yksittäisiä ystäviä ja sekalaisia koulututtuja.

En ole kauheasti kaivannut saunomista, Hollannissa sitä ei ollut puolen vuoden aikana yhtään ikävä. Nykyään käyn aina kun olen vesijumpassa, se kuuluu asiaan. Selviäisin kyllä ilmankin, vaikka sitä puhtauden tunnetta ei pystykään muilla tavoin saavuttamaan.

Vartaloilla kilpaileminen ja täydellisyyden tavoitteleminen on kyllä ahdistavaa. Minä en pyri laihtumaan saadakseni täydellisen tai seksikkään tai laihan tai ties minkälaisen vartalon, haluan vain pysäyttää painon nousun ja palata aikaisempaan painooni.

Blog Widget by LinkWithin