1.2.2006

Minulla on avioerolapsen ongelma. Maaliskuussa minulla on hiihtoloma (tai mikä lie tauko opetuksessa -viikko se onkaan viralliselta nimeltään). Vietän sen perinteisesti puoliksi isän, puoliksi äidin luona. Tänä vuonna molemmat haluaisivat että tulisin sinne loppuviikosta. Jos menisin isän luo pääsisin Helsinkiin ja tätini luo, kummatkin aika harvinaisia juttuja, toisaalta silloin joutuisin olemaan yötä tätini luona ja inhoan yövierailua vieraammissa paikoissa. Mutta pääsisin Helsinkiin (täti asuu jossain Espoossa mutta kai sieltäkin pääsee pois. Äiti taas on loppuviikosta lomalla (tai tiistaista alkaen) ja haluaisi että tulen sinne. Olen välillä tuntenut syyllisyyttä siitä että käyn mielelläni isäni luona enkä haluaisi tuottaa äidilleni pettymystä (kiltti tyttö). Toisaalta hän itse kärsii siitä että hänen vanhempansa odottavaat hänen tulevan kylään joka lomalla.
Järkevin kompromissi saattaisi olla äidin luona torstaihin, sitten isän luo. Helsingistä pääsee kätevästi junalla Ouluun, ei tarvitse vaihtaakaan.
Tai sitten toisin päin. En tiedä jaksaisinko mennä tätini luo.

Täältä oli haettu Tarja Halosen kesämökkiä ja uimapukua. Ei löydy.

6 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Sanoitko olevasi 25-vuotias? Alat kyllä olla jo pikkuisen liian vanha kuvaamaasi problematiikkaan. Olet jo aikuinen, ja voit halutessasi olla vierailematta kummankaan luona - ihan siitä riippumatta, mitä vanhemmat toivovat tai eivät toivo sinun tekevän.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Vanhempani erosivat vasta kuusi vuotta sitten, tämä on minulle vielä uutta, olen hidas ja lapsellinenkin.

Oikeastaan kyse on siitä että haluaisin tehdä kumpaakin. Olen mielelläni äitini luona kun hänellä on loma ja menen mielelläni Helsinkiin isäni kanssa, enkä halua tuottaa kummallekaan pettymystä. Tai en tiedä pettyisikö isäni tai äitinikään, lapsesta asti olen vain inhonnut sitä että joku pettyy, ei haittaa vaikka olisi kyse jostain mitättömästä asiasta.

Osaan kyllä pitää puoleni, tai kuvittelen niin. Vanhempani aika harvoin haluavat minun tekevän mitään eivätkä painosta minua, se kaikki on vain omassa päässäni.
En kyllä tiedä mitä tapahtuisi, jos en haluaisi vierailla heidän luonaan. Tällä hetkellä Ouluun jääminen ei kyllä houkuttele yhtään lomilla, saan olla aivan tarpeeksi yksin kotona muutenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Olisikin hiihtolomaa... eiköhän se ratkaisu sieltä tule. Nauti lomasta.


Fanta

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tämä taitaa olla viiminen hiihtolomani hyvin pitkään aikaan, aion kyllä nauttia.
Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä aivan heti, luulen kyllä tietäväni mitä haluan tehdä.

sea kirjoitti...

Minusta ongelmasi on ihan normaali. Kyllä minä (27) ja siskoni (31) ainenkin tunnetaan syyllisyyttä ja pohditaan kumman vanhemman luokse milloinkin menisi. Paitsi minä en enää, kun en ole väleissä äitiin, mutta jos olisin. En usko, että kukaan lapsi lakkaa koskaan välittämästä vanhempiensa tunteista. Eikös se ole ihan normaalia?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä olen aina ratkaissut ongelman viettämällä puolet lomasta toisessa paikassa ja puolet toisessa. Siinä tulee kyllä aika paljon matkustaista.
Minusta tuntuu luonnolliselta välittää siitä miltä vanhemmista tuntuu. Heidän tunteensa eivät kyllä saa tuhota omaaa onneani.

Blog Widget by LinkWithin