5.2.2006

Naistenviihdettä

"Lukija kuulee tuskan kuin sydämen jyskytyksen tunteettoman tekstin alla."
Otava mainostaa Elfriede Jelinekin romaania lainaamalla Svenska Dagbladetia.

Tuollaista rakkauden kai pitää olla, jotta se olisi sivistynyttä.

Kirsti Ellilän hieno juttu Parnassossa auttaa puhumaan näistä asioista julkisesti. Olen hävennyt niitä kirjoja, joita mieluiten luen ja yrittänyt lukea kirjoja, joita minun pitäisi lukea, ilman suurta menestystä. En edelleenkään ymmärrä miksi minun pitäisi lukea ankeista asioista ja tunteista ja rakkaudesta joka vain tuhoaa. Minä olen yksinkertainen, pidän hauskoista kirjoista ja onnellisista lopuista ja seikkailuista.
Välillä kyllä huolestun, ei varmasti voi tehdä hyvää lukea tarinoita, jotka tempaavat minut mukaansa (oli kyse sitten fantasiasta tai romantiikasta tai dekkareista), varmasti älylliselle kehitykselleni olisi parempaa lukea kirjoja, joilla on sanoma, jotka puhuvat tärkeistä asioista ja joiden kieli on kokeellista. Tajusin vasta viime vuonna että juoni ja tarina ovat halveksuttuja, huonon (siis viihteellisen) kirjan merkkejä. Silloin luovutin.
Nyt yritän lukea kirjoja, jotka tuottavat minulle nautintoa ja olla iloinen siitä että pystyn tuntemaan nautintoa niinkin harmittomalla tavalla.

En tiedä lukevatko sivistyneet ihmiset romanttisia kirjoja salaa, kun heillä tuntuu usein olevan selvä käsitys siitä mistä ne kertovat ja miten. Rakkaudestakin voi kertoa aika monella tavalla.

Minulla on aika rajoittunut (tai kehittynyt) maku. En pidä kirjoista, joissa on varattuja ihmisiä, en eriluokkaisten ihmisten rakkaudesta (piialle ja kartanonherralle ei ikinä käy hyvin), en kovin vanhoista päähenkilöistä (tämä tietysti liittyy omaan ikääni), en liian nuoristakaan. En ole kiinnostunut kaupunkilaissinkkujen sekoiluista (koko kirja yhden yön suhteita ja viimeisellä sivulla yllättäen huomataan että syrjitty naapuri onkin oikeastaan aika söpö) enkä sukudraamoista (varsinkaan jos niihin liittyy sana dynastia ja paljon rahaa). En ole kiinnostunut rakkaudesta, jota pakotetaan (jotenkin on vaikeaa kuvitella raiskauksen olevan hyvä alku suhteelle). En ole kiinnostunut valtataisteluista enkä kolmiodraamoista.

Minä pidän kirjoista, joissa kuvataan kahden ihmisen rakastumista ilman turhia väärinkäsityksiä (väärinkäsityksiä inhoan kaikista eniten), pieni vihamielisyys ei haittaa aluksi. Pidän sankarittarista, jotka ovat älykkäitä ja vähän outoja ja hillittyjä (siis sellaisia kuin itse kuvittelen olevani, oli aika noloa tajuta se jossain vaiheessa). Eniten pidän seikkailuista, sellaisista joissa joudutaan vahingossa johonkin outoon maailmankolkkaan salaperäisen mutta kiinnostavan miehen kanssa.

Oma kokoelmani (kirjahyllyistäni löytyy paljon muutakin ja osa kirjoistani on äitini luona. Joiltakin kirjailijoilta löytyy parempiakin kirjoja, kun olen lainannut ne kirjastosta en ole raaskinut ostaa itselleni ja muistakin kirjoistani löytyy romantiikkaa):

Jenny/Jennifer Crusie
Crazy for You
Bet Me
Fast Women
Faking It
Welcome to Temptation
What the Lady Wants
Getting Rid of Bradley

Kirjailija tutki rakkausromaanien rakennetta väitöskirjaansa varten ja alkoi itsekin kirjoittamaan niitä. Kaksi viimeistä kirjaa ovat Harlekiini-kirjoja ja noihin muihin verrattuna aika yksinkertaisia. Myöhemmät kirjat ovat hauskoja, vauhdikkaita ja vähän erikoisia. Päähenkilöt ovat taidevääräntäjiä, vakuutusalalla, kuvaamataaidonopettajia, autonkorjaajia, huijareita ja yksityisetsiviä. Mukana on aaina eläin, usein kirjan alussa löytynyt kulkukoira- tai kissa. Juoneen liittyy yleensä kevyt rikosjuttu ja rakkaus ei ikinä ala ensisilmäyksellä.
Davy had been braced for Clea, so he was pleasantly surprised when he fell on somebody soft and padded. Definitely not Clea, he thought as he pinned her to the carpet in the darkness and tried to reason with her, one adult to another. It was fine manly show of control for the ten seconds before she bit him. The he jerked his hand away, swallowed his scream, and resisted the urge to deck her. A fistfight was not in his best interest at the moment, especially with somebody who fought dirty.
"Have you had your shots?" he whispered to her as he rubbed his hand.
Faking It

Georgette Heyer:
Black Sheep
Cotillion
Venetia

Heyer aloitti tuotteliaan uransa 20-luvulla, hän kirjoitti kymmenittäin historiallisia rakkaustarinoita ja muutaman aika tylsän dekkarin. Historialliset kirjat sijoittuvat yleensä 1800-luvun alkuun. Rakkaus on hyvin yläluokkaista eikä juuri ylitä luokkarajoja (kauppiaan tai papin tytär saattaa mennä naimisiin lordin kanssa mutta silloinkin vaaditaan erityistä sivistystä). Sankarit ovat joko hurjia naistenmiehiä tai kunniallisia ja hivenen jäykkiä. Cotillionin sankari on poikkeuksellisesti hyvin vähän sankarillinen tai komea mutta osoittaa yllättävää älykkyyttä. Sankarittaret ovat sivistyneitä vanhojapiikoja (jopa 28-vuotiaita) tai intohimoisia ja seikkailunhaluisia tyttöjä. Muoti on tärkeää (erään suomennetun kirjan sankari on loisteliaas näky kultavaatteissaan). Vaatteet kertovat henkilöstä olennaisen. Älykäs vanhapiika pukeutuu tyylikkäästi ja hillitysti, kunniallinen mies siististi (ei ikinä keikarimaisesti) ja hurjastelija huolimattomasti.
He had risen, and walked to the window with his awkward, dragging step. "It's too hot to go out at all, I think, but I will – Oh, I most certainly will, and at once! M'dear, both your suitors are come to pay us a morning-visit!"
"Oh, no!" exclaimed Venetia imploringly. "Not again!"
"Riding up the avenue," he assured her. "Oswald is looking as sulky as a bear, too."
"Now, Aubrey, pray don't say so! It is his gloomy look. He is brooding over nameless crimes, I daresay, and only think how disheartening to have his dark thoughts mistaken for a fit of the sulks!"
Venetia

Jayne Ann Krentz:
Dawn in Eclipse Bay
A Coral Kiss
Flash
Falling Awake
Hidden Talents

Löysin Krentzin Hollannissa ja hän on yksi suosikeistani. Hänen tarinoissaan saattaa olla lievästi yliluonnollisia elementtejä ja yleensä niihin liittyy rikos, murha tai kiristys. Sankarit ovat yleensä vähäpuheisia ja vähän synkkiä, sankarittaret energisiä ja hyväsydämisiä. Ruualla on suuri osa, eräässä kirjassa sankari ja sankaritar kilpailevat sillä kumpi valmistaa parempaa kasvisruokaa. Henkilöt ovat hivenen outoja, valtavirran ulkopuolella. Viimeksi lukemani kirja, Hidden Talents, kertoo vaihtoehtoihmisten kylästä, joka halutaan pelastaa myymällä postimyynnillä paikallisten valmistamia käsitöitä. Suurin osa kirjoista sijoittuu Yhdysvaltojen länsirannikolle, erityisesti Washingtonin osavaltioon.
Sankarit ovat hämmentävän usein riskisijoittajia.
The sense of detached calm slowly returned. He was once more a remote, untouchable ghost in a realm where there were no dangerous emotions, no burning passions, no uncontrollable desires. He was safe. He was in control. Nothing could reach him here in this place where he was spending more and more of his time.
Hidden Talents

Amanda Quick :
Mischief
The Paid Companion
Wait Until Midnight
Don't Look Back
Surrender

Jayne Ann Krentzin salanimellä kirjoittamia historiallisia kirjoja. Yleensä ne sijoittuvat suosittuun 1800-luvun alkuun mutta myös myöhempiin aikoihin.
Niissä on samoja elementtejä kuin hänen omalla nimelläänkin kirjoittamissa kirjoissa, vähän yliluonnolliseen viittavaa (kuten mesmerismiä), rikoksiä ja yleistä jännitystä. Sankarittaret harrastavat usein tieteellisiä kokeita ja ovat sinisukkia. Sankareilla on seikkailijoiden tarvitsemia kykyjä.
"I may as well come straight out with it, Miss Lodge," he said after a moment. "What I told Mrs. Goodhew and Mrs. Willis was not the full truth. I am not in need of a companion for my relative, although she is, indeed, staying in my house."
"I see. What do you require, sir?"
"A fiancée."
The Paid Companion

Katie Fforde:
Paradise Fields
The Rose Revived
Restoring Grace
Flora's Lot
Life Skills
Highland Fling
Living Dangerously

Englantilaisen Fforden kirjoille on yhteistä sankaritar, jonka elämä on muuttumassa, yleensä hän on löytänyt viimein suunnan elämälleen. Mies tulee kaupanpäällisenä. Sankaritar on hyväluonteinen, vähän boheemi, ei häikeisevän kaunis ja yleensä vailla suurta mieskokemusta ja korkeakoulutusta. Muuten heidän elämäntilanteensa vaihtelevat, yksinhuoltajasta tyttöön, joka asuu veneessä. Miehet ovat lakimiehiä tai vastaavia, yleensä hillittyjä ja varakkaita. Miesten ja naisten roolien erot ärsyttävät noissa ja se että naiset ovat liian usein liian saamattomia. Myös se ärsyttää etten omista suosikkejaanni (Stately Pursuits ja Thyme Out).
She recognized him instantly. It was the worst kind of nightmare – like waking up to find that you really are walking naked down the High Street. But after a moment's blind panic she realized he was unlikely to recognize her. He had hardly seen her in proper light, and in Harriet's clothes rather than a bathtowel, or her own dungarees, he would never make the connection even if she did seem familiar.
The Rose Revived

Erica James: Precious Time

Jamesin varhaiset kirjat kertoivat kyläelämästä Cheshiressa, joissain niissä rakkaus oli vähän tylsää minun makuuni (nainen paalaa yhteen tiukkapiposen aviomiehensä kanssa). Myöhemmät kirjat ovat vaihtelevampia (esim. synkkä kirjailijaa kohtaa Italiassa kaltoin kohdellun tytön ja majatalonpitäjä kohtaa entisen poikaystävänsä, joka sattuu olemaan kuuro). Tässä kirjassa yksinhuoltajaäiti lähtee matkalle pienen poikansa kanssa ja kohtaa ärtyisän vanhan miehen ja tämän suunnattoman kiltin pojan.
"Are you always this blunt?"
"Yes."
"Then that's probably what my father likes about you. Few people ever gain his approval. And just because one is related to a person, it doesn't mean you understand eache other. Or even get on."

India Knight: Don't You Want Me?

Tässäkin on yksinhuoltajaäiti, boheemi Stella, joka päättää aloittaa deittailun uudestaan. Kämppis Frank ei käy, hänellä on harmillisen punaiset hiukset. Stella on välillä ärsyttävän ylimielinen mutta kirja on ihan hauska.
"Coffee?"
"Yes, please. Was what good?"
"The sex, Frank."
Frank, I am pleased to notice, has gone scarlet. What with the tangerine above the red face, he looks like the kind of cardigan women wore in the late Nineties.

Karen Robards: Bait

Aika kevyt trillerintapainen FBI-agentista ja naisesta, jolla on salaisuuksia.
Out of the frying pan, into the fire. That was what kept running through Maddie's head as the car pulled into the traffic, muscled its way into the far lane, and then turned a sharp left, leaving the TV crew and all the other witnesses to the debacle thankfully far behind. The problem was, she wasn't exactly sure which was frying pan and which was fire. The reporter and his camera had been a threat to her. But then, so was the FBI.

8 kommenttia:

emmi kirjoitti...

minä en kauheasti romanttisista rompsuista tykkää (paitsi Austeneista ja tällasista vanhoista), vaikka leffat joita katson on usein samaa luokkaa. Mä luen aika paljon kotimaista kirjallisuutta, runoja ja lyhytproosaa. Mutta yritän kyllä kokeilla kaikenlaista.

Mutta kukin lukee, mitä haluaa, eikä minkään tietyn tyyppisen kirjallisuuden lukemisessa ole mitään hävettävää. Monelta on mennyt maku lukemiseen kokonaan sen takia, että yritetään pakottaa lukemaan jotain tiettyä.

Lue sitä mistä pidät ja kokeile välillä uuttakin.

Lord Boredom kirjoitti...

Näkisin, että sama koskee elokuviakin. Moderni Hollywood-filmi automaattisesti pahaa ja sivistymättömien moukkien viihdettä, 1930-luvun hölmö elokuva on silkkaa kultaa.

Emmin viimeisen rivin jälkeen ei olekaan sitten mitään lisättävää. Hyvä on kokeilla uutta, eikä sitäkään tarvitse tehdä sen perusteella, mitä totuuskomitea on määritellyt hyväksi ja kannattavaksi lukemiseksi.

ginger kirjoitti...

Voin kyllä suositella Jelinekinkin kirjaa. Rakkaus on kieltämättä siinä tuhoavaa mutta sen kuvaus on jäänyt niin mieleen, että muistan elävästi vielä monta vuotta kirjan lukemisen jälkeenkin.

Ja kyllä: myös minä nautin romanttisesta viihteestä. Välillä tosin puolisalaa. ;-)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ehkä minua huolestuttaa eniten se että luen aika yksipuolisesti. Aikaisemmin luin monipuolisemmin, tosin lähinnä viihdettä. Siitä en kyllä tunne syyllisyyttä, ainakaan kovin paljon, en juuri muuten kuluta viihdettä. Televisiota katson hyvin satunnaisesti kavereiden tai vanhempien luona, elokuvat taas tuntuvat liian pitkiltä. Minulle kirjat ovat viihdykkeitä.
Tällä viikolla tosin luin kaksi dekkaria, yhden fantasiakirjan (jossa oli kyllä rakkaustarina ja oikeastaan dekkarimaisia elementtejäkin) ja kolmisen rakkausromaania, joista yhden lähinnä selasin läpi.
Lukemista odottaa kolme kehuttua fantasia/sci-fi-kirjaa, täytyy kokeilla niitä matkalukemisena. Neil Gaimanin Anansi Boys jäänee kesken, niin harmittavaa kuin se onkin en pysty kiinnostumaan siitä.
Minusta tuntuu että minulla on menoillaan joku kausi, joka saa minut kaipaamaaan romantiikkaa. Ehkä alan kaipaamaan sitä oikeassa elämässänikin.

Luulen että minulta saattaa jäädä Jelinek lukematta. Olen kuullut että se on ankea kirja, ja ankeus tappaa varmimmin kiinnostukseni (en kaipaa täysin onnellista vaaleanpunaista höttöä eikä onnellisten loppujen tarvitse tehdä kaikkia onnelliseksi, kokonaisvaltainen ankeus vain pelottaa). Minun pitäisi pakottaa itseni ja kun yritän pakottaa voin saman tien luovuttaa, se ei ole tähän mennessä toiminut (paitsi että taistelin loppuun Robinson Crusoen pitkän version, se oli ainoa saavutus surkeassa klassikoiden lukuprojektissani). Ehkä tämä kausi menee jossain vaiheessa ohi.

En tiedä tekisikö mieli lukea rakkaudesta jos itse olisi rakastunut ja saisi vastarakkautta.

Anonyymi kirjoitti...

J. Crusie on kirjallisuudentutkija ja väitellyt muistaakseni naistenviihteestä. Vaikka viihdekirjallisuus monelta osin onkin jo salonkikelpoista niin naistenviihdettä tuntuu monen olevan vaikea niellä...
Tästä listastasi löytyi monta ikisuosikkia (esim. Heyer) ja pari hyvältä kuulostavaa vinkkiä. Oletko lukenut Linda Howardia (http://www.allreaders.com/Topics/Topic_563.asp)? Myös Janet Evanovich on jossain määrin viihtyisä...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Linda Howard on tuttu nimi mutta mikään noista linkin kirjoista ei kuulostanut tutulta. Kirjastosta lainaamieni kirjojen kirjoittajia en välttämättä muista enkä nimiäkään. Jotkut kirjat kyllä vaikuttavat kiinnostavilta.
Evanovichia luin kunnes kyllästyin. Olen lukenut Stephanie-kirjat kaikki paitsi viimeisintä, minua alkoi ärsyttämään se jahkaaminen kahden miehen välillä ja se ettei ikinä tapahtunut mitään oikeasti. En ole erityisen innostunut sarjoista.

Täytyy korjata, olenkin lukenut Linda Howardilta Täydellisen miehen. Sen juoni taisi olla vähän hassu, ei osannut päättää oliko se komedia vai trilleri, jos oikein muistan.

Anonyymi kirjoitti...

Täydellinen mies olikin vähän kumma; pidin enemmän Kasvot yössä ja Vapaata riistaa -kirjoista. Joitain olen lukenut myös englanniksi.
Evanovichin Stephanie-kirjoista olen samaa mieltä, esim. Metro Girl oli hauskempi.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Vapaata riistaa ja Kasvot yössä ovat odottamassa minua kirjastossa, varaukset eivät ehtineet tulla siihen mennessä kun kävin siellä tänään. Hyvä ajoitus, jos flunssakin on tuloillaan.

Minä en ole lukenut Metro Girlia. Täytyykin tarkistaa jos se löytyisi täältä kirjastosta, Linda Howardia ei ollut mitään englanninkielisenä (luen rakkaudesta mieluummin englanniksi, käännökset kuulostavat liian usein kömpelöiltä). Metro Girl ei ole tuntunut niin kiinnostavalta että olisin viitsinyt sen ostaa (ainakin yhden Stephanie-kirjan pitäisi löytyä täältä jostain, ehkä sekin on äidin luona). Yhden Evanovichin taisin lahjoittaa pelastusarmeijalle (tai oli aikomus, tarkemmin ajateltuna se kirjapussi taitaa edelleen olla jossain kaapissa). Se oli Full Speed tai vastaava ja todella kammottava. En pidä sarjoista, varsinkin jos ne rakennettu niin ettei mitään oikeastaan ikinä tapahdu.

Blog Widget by LinkWithin