Naistenviihdettä

"Lukija kuulee tuskan kuin sydämen jyskytyksen tunteettoman tekstin alla."
Otava mainostaa Elfriede Jelinekin romaania lainaamalla Svenska Dagbladetia.

Tuollaista rakkauden kai pitää olla, jotta se olisi sivistynyttä.

Kirsti Ellilän hieno juttu Parnassossa auttaa puhumaan näistä asioista julkisesti. Olen hävennyt niitä kirjoja, joita mieluiten luen ja yrittänyt lukea kirjoja, joita minun pitäisi lukea, ilman suurta menestystä. En edelleenkään ymmärrä miksi minun pitäisi lukea ankeista asioista ja tunteista ja rakkaudesta joka vain tuhoaa. Minä olen yksinkertainen, pidän hauskoista kirjoista ja onnellisista lopuista ja seikkailuista.
Välillä kyllä huolestun, ei varmasti voi tehdä hyvää lukea tarinoita, jotka tempaavat minut mukaansa (oli kyse sitten fantasiasta tai romantiikasta tai dekkareista), varmasti älylliselle kehitykselleni olisi parempaa lukea kirjoja, joilla on sanoma, jotka puhuvat tärkeistä asioista ja joiden kieli on kokeellista. Tajusin vasta viime vuonna että juoni ja tarina ovat halveksuttuja, huonon (siis viihteellisen) kirjan merkkejä. Silloin luovutin.
Nyt yritän lukea kirjoja, jotka tuottavat minulle nautintoa ja olla iloinen siitä että pystyn tuntemaan nautintoa niinkin harmittomalla tavalla.

En tiedä lukevatko sivistyneet ihmiset romanttisia kirjoja salaa, kun heillä tuntuu usein olevan selvä käsitys siitä mistä ne kertovat ja miten. Rakkaudestakin voi kertoa aika monella tavalla.

Minulla on aika rajoittunut (tai kehittynyt) maku. En pidä kirjoista, joissa on varattuja ihmisiä, en eriluokkaisten ihmisten rakkaudesta (piialle ja kartanonherralle ei ikinä käy hyvin), en kovin vanhoista päähenkilöistä (tämä tietysti liittyy omaan ikääni), en liian nuoristakaan. En ole kiinnostunut kaupunkilaissinkkujen sekoiluista (koko kirja yhden yön suhteita ja viimeisellä sivulla yllättäen huomataan että syrjitty naapuri onkin oikeastaan aika söpö) enkä sukudraamoista (varsinkaan jos niihin liittyy sana dynastia ja paljon rahaa). En ole kiinnostunut rakkaudesta, jota pakotetaan (jotenkin on vaikeaa kuvitella raiskauksen olevan hyvä alku suhteelle). En ole kiinnostunut valtataisteluista enkä kolmiodraamoista.

Minä pidän kirjoista, joissa kuvataan kahden ihmisen rakastumista ilman turhia väärinkäsityksiä (väärinkäsityksiä inhoan kaikista eniten), pieni vihamielisyys ei haittaa aluksi. Pidän sankarittarista, jotka ovat älykkäitä ja vähän outoja ja hillittyjä (siis sellaisia kuin itse kuvittelen olevani, oli aika noloa tajuta se jossain vaiheessa). Eniten pidän seikkailuista, sellaisista joissa joudutaan vahingossa johonkin outoon maailmankolkkaan salaperäisen mutta kiinnostavan miehen kanssa.

Oma kokoelmani (kirjahyllyistäni löytyy paljon muutakin ja osa kirjoistani on äitini luona. Joiltakin kirjailijoilta löytyy parempiakin kirjoja, kun olen lainannut ne kirjastosta en ole raaskinut ostaa itselleni ja muistakin kirjoistani löytyy romantiikkaa):

Jenny/Jennifer Crusie
Crazy for You
Bet Me
Fast Women
Faking It
Welcome to Temptation
What the Lady Wants
Getting Rid of Bradley

Kirjailija tutki rakkausromaanien rakennetta väitöskirjaansa varten ja alkoi itsekin kirjoittamaan niitä. Kaksi viimeistä kirjaa ovat Harlekiini-kirjoja ja noihin muihin verrattuna aika yksinkertaisia. Myöhemmät kirjat ovat hauskoja, vauhdikkaita ja vähän erikoisia. Päähenkilöt ovat taidevääräntäjiä, vakuutusalalla, kuvaamataaidonopettajia, autonkorjaajia, huijareita ja yksityisetsiviä. Mukana on aaina eläin, usein kirjan alussa löytynyt kulkukoira- tai kissa. Juoneen liittyy yleensä kevyt rikosjuttu ja rakkaus ei ikinä ala ensisilmäyksellä.

Davy had been braced for Clea, so he was pleasantly surprised when he fell on somebody soft and padded. Definitely not Clea, he thought as he pinned her to the carpet in the darkness and tried to reason with her, one adult to another. It was fine manly show of control for the ten seconds before she bit him. The he jerked his hand away, swallowed his scream, and resisted the urge to deck her. A fistfight was not in his best interest at the moment, especially with somebody who fought dirty.
"Have you had your shots?" he whispered to her as he rubbed his hand.
Faking It

Georgette Heyer:
Black Sheep
Cotillion
Venetia

Heyer aloitti tuotteliaan uransa 20-luvulla, hän kirjoitti kymmenittäin historiallisia rakkaustarinoita ja muutaman aika tylsän dekkarin. Historialliset kirjat sijoittuvat yleensä 1800-luvun alkuun. Rakkaus on hyvin yläluokkaista eikä juuri ylitä luokkarajoja (kauppiaan tai papin tytär saattaa mennä naimisiin lordin kanssa mutta silloinkin vaaditaan erityistä sivistystä). Sankarit ovat joko hurjia naistenmiehiä tai kunniallisia ja hivenen jäykkiä. Cotillionin sankari on poikkeuksellisesti hyvin vähän sankarillinen tai komea mutta osoittaa yllättävää älykkyyttä. Sankarittaret ovat sivistyneitä vanhojapiikoja (jopa 28-vuotiaita) tai intohimoisia ja seikkailunhaluisia tyttöjä. Muoti on tärkeää (erään suomennetun kirjan sankari on loisteliaas näky kultavaatteissaan). Vaatteet kertovat henkilöstä olennaisen. Älykäs vanhapiika pukeutuu tyylikkäästi ja hillitysti, kunniallinen mies siististi (ei ikinä keikarimaisesti) ja hurjastelija huolimattomasti.

He had risen, and walked to the window with his awkward, dragging step. "It's too hot to go out at all, I think, but I will – Oh, I most certainly will, and at once! M'dear, both your suitors are come to pay us a morning-visit!"
"Oh, no!" exclaimed Venetia imploringly. "Not again!"
"Riding up the avenue," he assured her. "Oswald is looking as sulky as a bear, too."
"Now, Aubrey, pray don't say so! It is his gloomy look. He is brooding over nameless crimes, I daresay, and only think how disheartening to have his dark thoughts mistaken for a fit of the sulks!"
Venetia

Jayne Ann Krentz:
Dawn in Eclipse Bay
A Coral Kiss
Flash
Falling Awake
Hidden Talents

Löysin Krentzin Hollannissa ja hän on yksi suosikeistani. Hänen tarinoissaan saattaa olla lievästi yliluonnollisia elementtejä ja yleensä niihin liittyy rikos, murha tai kiristys. Sankarit ovat yleensä vähäpuheisia ja vähän synkkiä, sankarittaret energisiä ja hyväsydämisiä. Ruualla on suuri osa, eräässä kirjassa sankari ja sankaritar kilpailevat sillä kumpi valmistaa parempaa kasvisruokaa. Henkilöt ovat hivenen outoja, valtavirran ulkopuolella. Viimeksi lukemani kirja, Hidden Talents, kertoo vaihtoehtoihmisten kylästä, joka halutaan pelastaa myymällä postimyynnillä paikallisten valmistamia käsitöitä. Suurin osa kirjoista sijoittuu Yhdysvaltojen länsirannikolle, erityisesti Washingtonin osavaltioon.
Sankarit ovat hämmentävän usein riskisijoittajia.

The sense of detached calm slowly returned. He was once more a remote, untouchable ghost in a realm where there were no dangerous emotions, no burning passions, no uncontrollable desires. He was safe. He was in control. Nothing could reach him here in this place where he was spending more and more of his time.
Hidden Talents

Amanda Quick :
Mischief
The Paid Companion
Wait Until Midnight
Don't Look Back
Surrender

Jayne Ann Krentzin salanimellä kirjoittamia historiallisia kirjoja. Yleensä ne sijoittuvat suosittuun 1800-luvun alkuun mutta myös myöhempiin aikoihin.
Niissä on samoja elementtejä kuin hänen omalla nimelläänkin kirjoittamissa kirjoissa, vähän yliluonnolliseen viittavaa (kuten mesmerismiä), rikoksiä ja yleistä jännitystä. Sankarittaret harrastavat usein tieteellisiä kokeita ja ovat sinisukkia. Sankareilla on seikkailijoiden tarvitsemia kykyjä.

"I may as well come straight out with it, Miss Lodge," he said after a moment. "What I told Mrs. Goodhew and Mrs. Willis was not the full truth. I am not in need of a companion for my relative, although she is, indeed, staying in my house."
"I see. What do you require, sir?"
"A fiancée."
The Paid Companion

Katie Fforde:
Paradise Fields
The Rose Revived
Restoring Grace
Flora's Lot
Life Skills
Highland Fling
Living Dangerously

Englantilaisen Fforden kirjoille on yhteistä sankaritar, jonka elämä on muuttumassa, yleensä hän on löytänyt viimein suunnan elämälleen. Mies tulee kaupanpäällisenä. Sankaritar on hyväluonteinen, vähän boheemi, ei häikeisevän kaunis ja yleensä vailla suurta mieskokemusta ja korkeakoulutusta. Muuten heidän elämäntilanteensa vaihtelevat, yksinhuoltajasta tyttöön, joka asuu veneessä. Miehet ovat lakimiehiä tai vastaavia, yleensä hillittyjä ja varakkaita. Miesten ja naisten roolien erot ärsyttävät noissa ja se että naiset ovat liian usein liian saamattomia. Myös se ärsyttää etten omista suosikkejaanni (Stately Pursuits ja Thyme Out).

She recognized him instantly. It was the worst kind of nightmare – like waking up to find that you really are walking naked down the High Street. But after a moment's blind panic she realized he was unlikely to recognize her. He had hardly seen her in proper light, and in Harriet's clothes rather than a bathtowel, or her own dungarees, he would never make the connection even if she did seem familiar.
The Rose Revived

Erica James: Precious Time

Jamesin varhaiset kirjat kertoivat kyläelämästä Cheshiressa, joissain niissä rakkaus oli vähän tylsää minun makuuni (nainen paalaa yhteen tiukkapiposen aviomiehensä kanssa). Myöhemmät kirjat ovat vaihtelevampia (esim. synkkä kirjailijaa kohtaa Italiassa kaltoin kohdellun tytön ja majatalonpitäjä kohtaa entisen poikaystävänsä, joka sattuu olemaan kuuro). Tässä kirjassa yksinhuoltajaäiti lähtee matkalle pienen poikansa kanssa ja kohtaa ärtyisän vanhan miehen ja tämän suunnattoman kiltin pojan.

"Are you always this blunt?"
"Yes."
"Then that's probably what my father likes about you. Few people ever gain his approval. And just because one is related to a person, it doesn't mean you understand eache other. Or even get on."

India Knight: Don't You Want Me?

Tässäkin on yksinhuoltajaäiti, boheemi Stella, joka päättää aloittaa deittailun uudestaan. Kämppis Frank ei käy, hänellä on harmillisen punaiset hiukset. Stella on välillä ärsyttävän ylimielinen mutta kirja on ihan hauska.

"Coffee?"
"Yes, please. Was what good?"
"The sex, Frank."
Frank, I am pleased to notice, has gone scarlet. What with the tangerine above the red face, he looks like the kind of cardigan women wore in the late Nineties.

Karen Robards: Bait

Aika kevyt trillerintapainen FBI-agentista ja naisesta, jolla on salaisuuksia.

Out of the frying pan, into the fire. That was what kept running through Maddie's head as the car pulled into the traffic, muscled its way into the far lane, and then turned a sharp left, leaving the TV crew and all the other witnesses to the debacle thankfully far behind. The problem was, she wasn't exactly sure which was frying pan and which was fire. The reporter and his camera had been a threat to her. But then, so was the FBI.