Olen hieman huolestunut. Tänään aamulla olisi pitänyt lukea tenttiin mutta itkinkin parikymmentä minuuttia ilman sen kummempaaa syytä. Itkun laukaisi epämiellyttävä kommentti eräässä blogissa mutta tuskin se oli oikea syy. Minusta tuntuu etten selviä kaikesta siitä mitä minun pitäisi tänä keväänä tehdä, vaikka olenkin surkea ja valmistun vasta ensi syksynä on minulla silti liikaa tekemistä. Saatoin selvitä tämänpäiväisestä tentistä, se vähentää ahdistuksen ja tekemisen määrää mutta silti on niin paljon kaikenlaista.
Käyn ylikierroksilla ja rauhoittuminen tuntuu vaikealta. Silti en saa mitään aikaan.
Tekstit
8 kommenttia:
No, voi. Kuulostat stressaantuneelta, kun itku laukeaa noin helposti. Vai oliko kommentti niin raju?
Voimia ja energiaa! Aurinko paistaa ulkona. Käy hieman kävelemässä auringospaisteessa.
Stressi saattaa olla hyvin todennäköistä, kommentti ei ollut niin paha. Onneksi se on nyt vähän helpottanut, taisin päästä tentistäkin läpi.
Tunteeni ovat yleensä aika tasaiset eikä minulla ole ollut tapana itkeä, en tiedä johtuvatko tuollaiset itkukohtaukset e-pillereistä, toivottavasti eivät kun en voi ilmankaan olla.
Minulla on ollut vähän samantapainen tunne pitemmän aikaa. Ehkä se on jokin keväässä, pitäisi alkaa kukoistamaan ennen kesää, mutta jos ei tahdo tai osaa?
En silti tiedä.
Minulla ei edes ole niin hirveästi tekemistä, mutta silti tuntuu kokoajan, että mitään ei saa tehtyä ja että on maailman saamattomin. Saatan myös purskahtaa itkuun mitä kummallisemmissa tilanteissa.
Mutta onneksi on paljon kauniita asioita. Ihanat kevätaamut, joista ei voi olla pitämättä. Vesi. Ystävät. Kirjoittaminen.
Tuntuu, että pitäisi olla itselleen kiltimpi, ehkä se auttaisi. :)
Pitääpä vielä korjata, että minulla ei ole hirveän paljon kursseja, joista koituisi koulutehtäviä, mutta silti olen paniikissa, että en saa kaikkea vaadittavaa suoritettua. Olin vähän epäselvä aikaisemmassa.
Voi sinnuu. Nyt tarvitset selvästi jääkävely- ja korvapuustiterapiaa.
Äh, jos asuisit täällä, raahisin sinut vesijuoksemaan.
No, älä huoli. Minäkin olen tänään itkenyt kun skypetin eksäni kanssa. Se on aina sellaista yhyy-byhyytä. On liian surullista, että ainoa ihminen, joka maailmassa sanoo, että älä tyttö hyvä riko itseäsi, koska kyllä sinua rakastetaan, on eksä.
Onneksi illalla on pilates, muuten pimahtaisin.
Kevät voi kyllä olla vaikeaa aikaa, silloin kai tehdään eniten itsemurhiakin. Jotenkin olettaa että keväällä asiat muuttuvat paremmiksi. Minulla ne ovat kyllä muuttuneetkin mutta stressistä ei tunnu pääsevän eroon. Minullakaan ei ole juuri mitään pakollista keväällä ja tuo inha opinnäytetyökin voi myöhästyä, silloin se ei vain pääse kevään arvosteluihin mukaan ja haluan että se pääsisi.
Jääkävely ja korvapuustit kuulostavat ihanilta. Minulla ei ole edes nyt juuri mitään millä voisin parantaa oloani, tuntuu siltä ettei aikaa voi hukata ulkoiluun (vaikka se ei ole mitään ajanhukkaa) vaan pitää tehdä töitä tai sitten vaikka siivota. Flunssakaan ei ole täysin parantunut enkä uskalla liikkua rajusti, tekisi kyllä mieli vesijumppaan.
Taitaa vähän kaikilla olla nyt sellainen olo, että töihin hukkuu, on liian laiska eikä saa mitään aikaiseksi. Itselläkin tuntuu työt ja kurssit kaatuvan päälle vaikka lukkari on kelan mielestä liian kevyt. Kun toisen tentin pääsee läpi niin toisen reputtaa. Viikonloputkin pitäisi vain päntätä tentteihin ja tehdä kurssitöitä.
Fanta
Ehkä tämä tunne kuuluu opiskelijoiden kevääseen, varsinkin jos kuvittelee valmistuvansa joskus. Oli minulla viime keväänäkin vaikeaa, vaikken silloin niin paljon töitä tehnytkään. Minulla Kela ei ole vielä tehnyt mitään, muistuu aina mieleen että pitäisi hakea opintotukea taas. Sen kyllä ehtii huhtikuussakin, tähän aikaan käsittelyajat ovaat lyhyitä (silti minä haen pari kuukautta etuajassa).
Lähetä kommentti