29.3.2006

Osuin vahingossa blogiin, jossa puhutan pettämisestä ja parisuhteen ulkopuolisista ihastuksista. Se ei jäänyt mieleeni, vaan se vanha ajatus että pitää kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia, ettei sitten vanhana kaduta. Minusta tuo tuntuu yhtä järjettömältä ajatukselta kuin se että täysillä eläminen vaatii jatkuvaa menemistä ja tulemista ja ryyppäämistä ja kiirettä ja seksiä, minä kuvittelisin sen ennemmin tarkoittavan läsnäoloa ja nauttimista siitä hetkestä missä milloinkin on. Tuoko kokemusten keräily oikeasti onnea? Minä valitsisin mieluummin tasapainoisen onnellisen elämän kuin vaikka sellaisen, johon mahtuu paljon seksiä vaikka kenen kanssa, vaikka se olisi hyvääkin.

Olen laiska, en halua kehittää itseäni jatkuvasti eikä minulla ole tavoitteita, muuta kuin selvitä hengissä mahdollisimman hyvin, olla onnellinen ja olla loukkaamatta muita. Ehkä se estää henkisen kasvun mutta ainakin olen tyytyväinen elämääni. On tietysti asioita, jotka voisivat olla paremmin, ulkonäössäni ja luonteessani, mutta en joko välitä niistä tai välitän mutta olen liian laiska ja opin elämään niistä huolimatta (tai ainakaan se ei syökse minua syvään itseinhoon). Itsetyytyväisyys on kai vaarallista enkä olekaan tyytyväinen itseeni, vain elämääni, jos se on mahdollista (minun olisi oikeastaan pitänyt jo mennä nukkumaan, ajasta huolimatta). Hämmästyn sitä miten monilla ihmisillä tuntuu olevan tarkka käsitys siitä minkä näköisiä heidän pitäisi olla, miten laihoja ennen kuin he voivat olla tyytyväisiä (hämmästyin tänään myös siitä että on oikeasti naisia, jotka kasvattavat hiuksiaan vuosikausia, vain päästäkseen vihille nutturan kanssa). En minä ole onnellinen tai tyytyväinen aina (esimerkiksi nyt olen lähinnä ärsyyntynyt siitä että olen liian pihi ostaakseni kunnon särkylääkkeitä) mutta en usko että onnellisuus vaatisi muutosta elämässäni.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo "pakkoeläminen" oli mua lukion jälkeen kun teinielämä oli mennyt kotona tylsistyen keskellä ei mitään. Lukion jälkeen pääsi ihmisten keskelle sotkeutumaan eri asioihin, projekteihin ja ihmisiin. Ulkomaillekin. Nyt on väsynyt olo ja saan iloni mukavasta arjesta. Ei jaksa tällä hetkellä hirveästi kiinnostaa tuollaiset aktiviteetit kun kokemuksia tuli kerättyä muutaman vuoden aikana ihan tarpeeksi.


Fanta

rope kirjoitti...

Hassua.. eivätkö ihmiset (naiset) ole vieläkään kuulleet valkeista ja muista lisäkkeistä? Niillähän sitä saa aikaan todellisen muodonmuutoksen, kun alttarilla eilispäivän hieman väsyneestä polkkatukkaisesta tytöstä sukeutuu valtavanutturainen kaunotar. Sulhanenkin voisi yllättyä positiivisesti ja häävieraillakin olisi jotain puhuttavaa siitä mitä tuokin suttura on tukkaansa laittanut.

Oman kokemukseni mukaan ne jotka tuntuvat tietävän parhaiten miltä haluaisivat näyttää, sortuvat alisuorittamiseen: todelliset yllättäjät ovat niitä hiljaisempia kutka shokeeraavat täysin ennalta arvaamatta vain muutamia kertoja ja tekevät siten ikimuistoisen vaikutuksen yleisöönsä.

Sitäpaitsi miehet yleensä haluavat naisensa au natural. Eivät he ymmärrä meikeistä tai hiusasioista (vieläkään) juuri mitään ja järkyttyvät todella pahasti mikäli nainen näyttää erilaiselta aamulla kuin illalla. :D

emmi kirjoitti...

kyllähän sitä välillä miettii, että apua mulla ei oo mitään elämää kun kuuntelee muiden juttuja. Välillä samanlaisia juttuja kuunnellessa miettii, että hei mulla onkin itse asiassa asiat tosi hyvin.

Ihmiset saattaa kyllä pitää ihanm friikkinä jos ei kaipaa koko ajan jotain sutinaa. Mä en halua (paitsi joskus, tyhmänä päivänä), mä haluan jotain oikeeta ja aitoa tai en sitten mitään. Ja onhan mulla aikaa. Nykyään tuntuu että ihmiset oikeesti luulee, että ne on tosi luusereita ellei niillä johonkin tiettyyn ikään oo hirveesti kaikkia kokemuksia.

Tietty se ois hauska joskus ottaa iloirti, lähtee johonkin ulkomaille, reissata ympäriinsä ja hölmöillä. Mutta oikeestaan se kuulostaa vaan lapselliselta ja tyhmältä.

Elämä voi olla ihan täyttä muutenkin kuin yrittämällä elää täysillä. Oma kaveriporukkani oli jo repeämässä täysin kun kaikki päättivät yhtäkkiä alkaa elää täysillä, paitsi minä raukkis.
Onneksi hokattiin, että hauskeempaa on kun kaikki on niin kuin ennenkin, tai ainakin osa hokasi.

Elämän täyteläisyyttä pitää tarkkailla toisaalta pienistä yksinkertaisista hetkistä, toisaalta kokonaisuutena. Eikä hektisyys aina tarkoita samaa kuin täysi. Välillä pitää pysähtyä.

Mua välillä harmittaa, että jäi teineilyt teineilemättä. Toisaalta oon ilonen. Oon tässä nyt. Suht ehjä. Ja elämällä on vielä paljon mitä odottaa.

Sori tästä tuli pitkä ja paasaava, kun en oikeen tiennyt mitä haluan sanoa

L. kirjoitti...

Kommenttisi "ettei sitten vanhana kaduta" -ajattelusta on mielestäni tärkeä. Sillä monia on piilevästi peloteltu.

Entä jos katuukin vanhana sitä, että käytti aikansa vanhana katumisen välttämiseen?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Fanta, minun teini-ikäni oli aika pitkälti kotona olemista mutta erona on kai se että olin valinnut sen kotona olemisen, ainakaan en muista haikailleeni vilkkaamman elämän perään. Silloin taisin kyllä elää suurimmaksi osaksi mielikuvituksessani. Kun pääsin aloittamaan itsenäisen elämän minulla ei vieläkään ollut mitään erityistä tarvetta hankkia kokemuksia. Joskus kyllä päätin että jos olen neitsyt 25-vuotiaana niin teen jotain radikaalia, onneksi ei tarvinnut. En kyllä tiedä olisinko vanhana katunut tuonkaan kokemuksen väliinjättämistä.

Rope, luulen että noilla naisilla kaiken pitää olla "täydellistä" (olen kuullut ulkomaalaisista naisista jotka ottanut rintaimplantit lähinnä häiden takia). Häiden jälkeen he sitten leikkaavat hiuksensa pois. Voisin kuvitella että tuollaiset naiset masentuvat häiden jälkeen, mitä heillä on enää saavutettavaa?
He ovat kyllä muutenkin pelottavia, joskus tuntuu siltä ettei esim. sulhasella ole kauheasti väliä, kunhan hän näyttää edustavalta hääkuvissa. Minusta kaikissa juhlissa on tärkeintä se että vierailla on hauskaa ja ruoka on hyvää, mutta minä en olekaan suunnitellut häitäni lapsesta saakka (näin painajaisia siitä että joutuisin menemään kirkossa naimisiin, sitten tajusin että tuskin koskaan edes menen naimisiin).
Yleisessä välinpitämättömyydessäni kauneutta ja muotia kohtaan on kyllä se hyvä puoli että näytän aamulla suunnilleen samalta kuin illalla.

Emmi, minua kukaan ei ole oikeasti pitänyt outona kokemattomuuteni takia, ai varmasti he pitävät minua outona mutta eivät sano sitä minulle. Enkä kyllä voi sanoa kadehtivani toisten kokemuksia, yleensä ne ovat sellaisia jotka eivät kiinnosta minua (esim. bileet Lontoossa) tai sellaisia että ne edellyttäisivät muuttumiseni aivan eri ihmiseksi (olen kyllä ehkä vähän kateellinen ystävälleni joka osaa flirttailla loistavasti mutta minusta ei ole siihen). Olen sen verran mukavuudenhaluinen etten yleensä vapaaehtoisesti tee asioita joista en nauti, kokemusten keräily ei tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä.

L., luulen että vanhana saattaisi kaduttaa jos on jättänyt tekemättä jotain mitä oikeasti olisi halunnut tehdä (vaikka säästellyt neitsyyttään seksihaluista huolimatta ja huomannut olevansa kuolinvuoteellaankin neitsyt kun vastaan ei tullut ketään tarpeeksi täydellistä), mutta jos tarkoituksena on vain kerätä kokemuksia se ei tunnu todennäköiseltä, ainakaan omalla kohdallani. Sitä paitsi minulla on kaikenlaisia kokemuksia, vaikken ole niitä keräillytkään, luulen että muistot ilahduttavat minua vanhempanakin enemmän kuin vaikka yhden yön suhteet (joissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta joihin minä en tunne mitään halua).

L. kirjoitti...

Saattaa hyvinkin mennä noin niinkuin kirjoitat. "Se mitä oikeasti haluaa" ei välttämättä vaan ole erityisen selvä asia. Aina ei oikein tiedä.

emmi kirjoitti...

voi olla myös ihan hyvä juttu, ettet osaa flirttailla, mä aina flirttailen vahingossa, sellanen vaihde vaan alkaa. välillä tuntuu että tekee itsestään pellen. Ja jos joku kiinnostuu, lyön sitten jarrut pohjaan ja oon tosi kylmäkiskonen ja välttelevä. Sekin on aika julmaa. Mut en mä oikeen osaa vielä hallita sitä. Flirttaan vaan. Annan turhaa toivoa, edes ymmärtämättä sitä, kun en tarkota.

Ja sekin on noloa jos joku ajattelee että mitä toi nyt mua yrittää iskeä, eikä oikeesti ees yritä. Mä oon silleen oudosti ujo, etten uskalla alkaa mitään juttuja ja vähän jo puhuminenkin pelottaa. Siksi tollaset suojamekanismit on hyviä, mutta myös vaarallisia. Ihmiset luulee musta muuta. Oikeesti oon tällanen kiltti tyttö ja sen huomaa aika pian.

Ole vaan onnellinen ettet osaa flirtata, joutuisit vaan outoihin tilanteisiin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

L, ei tiedäkään. Kokemuksia hakeva elämäntyyli on varmaan siinä mielessä helpompi ettei aina tarvitse pohtia haluanko tätä oikeasti ja onko tämä hyväksi, aina voi perustella vanhana katumisella.

Emmi, olenkin kateellinen (en kovin paljon) siitä ystäväni taitavasta flirttailusta :)

Blog Widget by LinkWithin