Istuin nelisen tuntia kahvilassa melkein vieraan miehen kanssa. Aika kului nopeasti.
Kotiin palattuani olin varma että olin käyttäytynyt jotenkin typerästi.
Sain pyöräni takaisin (maksoi 58 euroa). Olin unohtanut miten ihanaa sillä on ajaa.
Tätini oli katsonut opinnäytetyöelokuvani ja ihastunut ja liikuttunut. Se oli tavoitteeni.
Löin taas aamulla pääni kaapin oveen. Se tuntuu vähän oudolta. Ja väsyttää. Sosiaalisuus vie voimia.
Tekstit
2 kommenttia:
Sanoisin, että kumpikin teistä pitää toista melkoisen kiinnostavana. Käy kimppuun kuin sika limppuun.
Tuon yhden tapaamisen (ja pitkähkön kirjeenvaihdon) perusteella ei voi vielä sanoa muuta kuin että erittäin mukava ihminen, mutta en ainakaan rakastunut ensi silmäyksellä tai muuta vastaavaa. En edes tiedä pystyykö ensimmäisellä tapaamisella muuta kuin karsimaan aivan mahdottomat (esim. humalaiset ketjupolttajat). Ja nuo eivät olleet edes varsinaiset treffit (enkä tiedä mitä mieltä hän oli minusta).
Lähetä kommentti