Lomani oli oikein onnistunut, kaikenlaista mielenkiintoista tapahtui ja sain levättyä (kuvia ehkä luvassa myöhemmin). Lauantaina tapasin vielä Panun ja MariaKristiinan. Melkein pettymyksekseni he eivät olleet lainkaan pelottavia vaan suorastaan leppoisia. Aamupäivällä kävimme perheenjäsenten kanssa museossa, siellä oli hauskoja ja oletettavasti syvällisiä vekottimia. En muista pitkään aikaan käyneeni noin hauskassa näyttelyssä, Helsingissä minun piti käydä katsomassa Muchaa mutta tuskin olisin nauttinut siitä yhtä paljon.

Paluu arkeen olikin sitten aika ankea. Melkein myöhästyin junasta partioparaatin ja siihen liittyvien liikennejärjestelyjen takia, ehdimme juuri asemalle kulkueen nenän edestä. Tampereella oli viidentoista minuutin vaihto joka venyi tunniksi (akseli oli lämmin, sanoi kuulutus) ja minä ärsyynnyin kunnolla. Aikataulun mukaan tuon junan piti olla Oulussa yhdeltätoista, sekin olisi ollut vähän liian myöhään minulle. Tunnin viivästys ja kyvyttömyyteni löytää taksia yhdistettynä aikaiseen heräämiseen (oli pakko käydä suihkussa, hiuksieni kuivuminen kestää pari tuntia) sai aikaan aika ikävän olon tänään.

Koulussa oli kuitenkin hauskaa. Ilmoittauduin sarjakuvakurssille, koska halusin tehdä jotain vähän erilaista ja koska opettaja on (ollut) siskoni idoli. Ensimmäinen päivä oli hauska, käsikirjoitin ja luonnostelin traagista omaelämänkerrallista tarinaa, johon liittyy puuhevonen ja puutarhasakset. Lopputuloksella ei ole niin väliä, tärkeämpää on oppia uutta. Blogikirjoittamisesta on selvästikin ollut hyötyä, minulla oli heti valmiina useampi tarinanpätkä omasta elämästäni. Kirjoittamisen kynnys on alentunut.

Unohdin kysyä, että miten tapaamani ja kuvaamani ihmiset suhtautuvat kuviensa julkisuuteen. Jos ei halua julki tai haluaa niin saa ilmaista mielipiteensä. Ja voin lähettää kuvat (niitä on peräti 2 kpl) asianomaisille, jos haluavat.