Pitäisi joskus varmaan tehdä tutkimusmatka tietokoneeni kovalevylle. Tänään löysin sattumalta kansion nimeltä Kirjeenvaihtoa, tallennettuja sähköpostiviestejä vuodelta 2003. Kaikki oli kirjoitettu samalle ihmiselle, miehelle johon tutustuin deitti-ilmoituksen kautta (markkina-arvoni on selvästi laskenut, silloin sain vastauksia monelta kiinnostavalta, uusimpaan vain täysin epäsopivilta (ei ole hyvä idea lähettää tuntemattomalle ihmiselle lastensa kuvia)). En tavannut häntä koskaan, en silloin uskaltanut. Enkä tiedä oliko meillä muuta yhteistä kuin absolutismi ja ateismi, minä en ole enää absolutistikaan (viime perjantainakin join puoli lasillista kuohuviiniä, hyvin paheellista). Noiden kirjeiden lukeminen tuntuu vaikealta, vaikeammalta kuin teini-iän päiväkirjojeni. Nyt pystyin vain vähän selailemaan niitä. Olen aika samanlainen kuin olin silloinkin, mutta jollain tavalla niin erilainen että kirjeiden lukeminen tuntuu pahalta. Ainakaan en enää kykene kirjoittamaan useampaa pitkää kirjettä saman päivän aikana yhdelle ihmiselle. Blogi on tainnut tuhota sellaisen innostuksen.
Tuo tuttavuus loppui melkein koomisesti. Jossain vaiheessa hän löysi tyttöystävän (meidän kirjoittelumme oli taantunut ystävätasolle, niin kuin minulle yleensä käy) ja lopetti kirjoittamisen. Kun tyttöystävä sitten jätti hänet, hän saattoi taas kirjoittaa minulle ja valittaa miten julmia ja petollisia naiset ovat. Minä olin sillä välin ihastunut kunnolla ja kerroin siitä, sen jälkeen en ole tuosta tyypistä kuullut. En ole kyllä kauheasti kaivannutkaan.

Harrastin joskus aika paljon sähköpostikirjeenvaihtoa miesten kanssa, ensin ulkomaalaisten, se oli turvallisempaa. Suomalaisia ei ole tainnut olla kuin muutama ja niistä ei tietenkään tullut mitään. Yleensä kirjeenvaihto kesti pari viikkoa, sen jälkeen en kuullut heistä mitään (yksi amerikkalainen taisi kadota kun kerroin sosialistisesta vakaumuksestani). Olin varmaan vuoden kirjeenvaihdossa singaporelaisen mutta USA:ssa asuneen Cure-fanin kanssa, en tiedä mistä keskustelimme, muistan hänestä lähinnä sen että hän seurasi Curea heidän kiertueellaan ja käytti huumeita. Hän palasi kotimaahansa ja sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Pitkäaikaisin sähköpostiystäväni oli englantilaismies nimeltään Jeremy. Minä olin silloin ehkä 20-vuotias, hän päälle kolmekymppinen. Minusta hän oli hauska ja kiinnostava, ikäero kyllä hirvitti mutta olin vähän ihastunut. Mielenkiintoisinta hänessä taisi olla se että hän työskenteli kaupungissa, jonka lähellä olin asunut kun olin pari viikkoa piikomassa tätini luona. Hän asui melkein Walesissa ja piti Tolkienista, melkein täydellinen mies siis. En tiedä mikä hänen viehätyksensä oikeastaan oli, muistan että hän taisi puhua lähinnä uudesta autostaan ja rugbysta, kai myös musiikista, meillä oli aika samanlainen musiikkimaku. Jossain vaiheessa hänkin lopetti kirjoittamisen, se masensi. Olin varma että olin loukannut häntä jollain tavalla, että minussa oli jotain vikaa, että hän oli Elämäni Mies ja nyt minulla ei olisi mitään mahdollisuutta seurusteluun, jotain tuollaista. Vuoden ajan muistelin miten kiinnostava hän oli ja fiksu. Sitten hän kirjoitti taas. En muista millaisia hänen aiemmat kirjeensä olivat olleet mutta uusin ei ainakaan antanut kuvaa fiksusta ja mielenkiintoisesta miehestä, hän ei käyttänyt lainkaan isoja kirjaimia, kaikki lauseet päättyivät joko kolmeen pisteeseen tai kolmeen huutomerkkiin eikä niissä edes ollut järkeä. Olin onnellinen kun en kuullut hänestä sen jälkeen enää mitään.

Viimeisimmän seuranhakukokeiluni myötä olen huomannut että tuollainen tutustuminen ei taida sittenkään sopia minulle. Mahdollisesti kiinnostavatkin ihmiset vaikuttavat epäkiinnostavilta kirjallisina, noin viidentoista vastauksen joukossa on vain yksi, joka osasi jotenkin kirjoittaa (en vaadi täydellistä kieliopin hallintaa kun en sitä itsekään osaa mutta en pysty innostumaan miehestä joka kirjoittaa monta riviä ajatuksiaan ilman pisteitä tai edes oikeaa ajatusta), ikävä kyllä hän kuului siihen kategoriaan, joka tarjoaa itsensä käytettäväkseni, jos sattuisin kaipaamaan uusia kokemuksia (kiinnostavampi hän kyllä oli kuin tuon kategorian tyypillinen edustaja, keski-ikäinen varattu mies).