8.8.2006

Kommentteja

Kommenttien saaminen myös sähköpostiin on kätevää, mutta välillä vähän turhauttavaa. Ei minua haittaa se jos vanhoja kirjoituksia kommentoidaan, kunhan niille kommenteille ei odoteta vastausta. Vaikka kommentista saakin ilmoituksen niin yleensä en tiedä mihin kirjoitukseen kommentti liittyy, tai vaikka aiheen tietäisinkin niin en muista milloin siitä kirjoitin (kirjoitan aika paljon samoista aiheista).

Vastaan siis nyt viime aikoina tulleisiin kommentteihin, joiden oikeaa sijaintia en tiedä:
M: Latinalaisessa Amerikassa kokeiltiin kerran yhden juhlan yhteydessä sellaista systeemiä, että eurooppalaiset kutsuttiin tilaisuuteen tuntia myöhemmin kuin paikalliset jotta eurooppalaiset eivät joutuisi odottamaan liikaa. Toimi aika hyvin. Latinojen mielestä on kamalaa tulla jonnekin ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa, he haluavat itsekkäästi tulla paikalle kun juhla on jo hyvässä vauhdissa etteivät vain ehtisi pitkästyä.
Kuulostaa ihan hyvältä systeemiltä. Minä olen yleensä joka paikassa liian aikaisin, myöhästyminen on kauheaa ja suorastaan (henkisesti) tuskallista. Myöhästelijät vaikuttavat epäkohteliailta, vaikka olenkin lukenut etteivät he välttämättä mahda sille mitään. Silti minusta he näyttävät korostavan omaa tärkeyttään, muut saavat odottaa heitä.

Anonyymi: Minulla on ollut samanlaisia vaikeuksia vapun vieton kanssa.
Vappu on kyllä ongelmallinen juhla, jos ei ole kavereita eikä välitä sellaisesta juhlimisesta jota silloin harrastetaan. Lapsena kyllä pidin vapusta, rakastan simaa ja silloin oli aina tivoli Jyväskylässä. Tämä vappu meni sairastaessa, ei kovin hauskaa.

Anonyymi: Suomalaiset ovat muuten kansainvälisesti ottaen hirveän allergista kansaa. Olen asunut monissa maissa enkä missään ole törmännyt tähän allergiaongelmaan, ja olen tajunnut sen olevan erityisesti suomalaisten ongelma vasta Suomesta lähdön jälkeen. Suomessa kaikki nuo intoleranssit ja allergiat ovat niin luonnollisia juttuja ettei niihin siellä edes kiinnittänyt paljon huomiota.
Yritin muistella kärsiikö kukaan ulkomaisista nettitutuistani allergioista, ei tule mitään mieleen. Hollannissa oli vähän vaikeaa selittää laktoosi-intoleranssia, tuntui siltä että aika monet eivät olleet koskaan kuulleet siitä. Onneksi minulla se ei ole kovin paha, laktoosi-intoleranssi on aika rajoittava maassa jossa ei juuri harrasteta vähälaktoosisia tuotteita.

Anonyymi: Minusta beige pitäisi kieltää jopa kittiä ennen.
Minusta kitti on pahempi, beigessä on sentään vähän väriä. Kumpaakaan en kyllä vapaaehtoisesti käytä, minun silmissäni ne ovat epä-värejä. Jos pääsisin joskus mustasta eroon käyttäisin aika voimakkaita värejä, vihreää ainakin. Pastellisävyjä inhoan.

Anonyymi: Minä suutuin kerran kamalasti yhdelle kaverilleni joka lähetti minulle ystävänpäiväkortin muka jonkun tuntemattoman kaukaisen ihailijan nimissä (joka muka näki minua aina silloin tällöin bussissa) - ja minä tietenkin uskoin kaiken ja olin aivan jännityksestä sekaisin kun yritin saada selville kuka se oli. Olin aivan hirveän pettynyt ja vihainen kun totuus paljastui. Vieläkin tuo tuntuu minusta vähän ilkeältä pilalta.
Kuulostaa kauhealta ja melkein sellaiselta mitä teini-ikäni ystävät olisivat saattaneet harrastaa. Minusta tuo vaikuttaa todella ilkeältä.

Anonyymi: Minä olen joskus kirjoittanut jopa OMAN NIMENI paperille ennen puhelun alkua etten vain sitä hermostuksissani unohtaisi.
Minun puhelinkammoni on aika kummallinen, en ole varsinaisesti hermostunut, kun pääsen selittämään asiaani olen rauhallinen ja asiallinen ja keksin sanottavaa. Se on vain se soittaminen, se hetki kun odottaa että joku vastaa. Minulla on samanlainen kammo tulitikkuihin liittyen (en pelkää tulta itsessään) ja kuolemaan.

Toivottavasti kommentoijat eivät pahastu, kommentit herättivät minussa halun vastata niihin enkä parempaakaan tapaa keksinyt. Ja kiitos kaikille kommentoijille, nimettömille ja nimellisille. En olisi uskonut että tammikuun jälkeen blogiini on tullut yli tuhat kommenttia, ja niistä vielä suurin osa asiallisia ja mukavia (mieleen tulee vain pari kommenttia jotka ovat pahoittaneet mieleni niin että se tuntuu olleen tavoitteenakin).

4 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

En tiedä mitään allergiatilastoja, mutta jokin aika sitten näin televisiossa ohjelman, jossa sanottiin, että britti-lapsilla on tosi paljon allergioita, mutta niitä ei kaikkia edes diagnosoida, koska niillä on niin vähän lasten allergioihin erikoistuneita lääkäreitä.

Nimimerkillä Pitkäkö lause?

Haqikah kirjoitti...

Mun puhelinkammoni on aika samanlainen kuin sulla, jännä juttu! Kun sitten vastataankin, niin puhe soljuu kuin itsestään. Se on se itse soittamiseen pääseminen ja langalla odottaminen, joka suoranaisesti saa vatsan sekaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Pari viikkoa on mennyt blogisi lukemisessa (kun piti tehdä vähän muitakin juttuja välissä, mm. käydä töissä), luin jokaikisen kommentinkin kun tuntuu siltä että täällä on aika hyvää porukkaa lukemassa, ja yksi noista uusista kommenteista vanhoihin juttuisi on minun. En olisi ehkä häiritsemisen pelossa uskaltanut edes jättää sitä jos olisin tiennyt että joudut miettimään mihin paikkaan se kuuluu (en tunne systeemejä bloginpitäjän kannalta), mutta olin hyvin ilahtunut vastakommentistasi.

Nyt kun saavutin viimeinkin blogisi nykypäivän, tuntuu vähän samalta kuin hyvän kirjan loppuessa – paitsi että eihän tämä lopukaan. Löysin blogisi sattumalta ja se vaikutti heti minusta aivan uskomattoman hyvältä paikalta. On joitain muitakin fiksun oloisia blogeja (ja monia aivan kauheita), mutta sinun tyylisi on paras: konstailematonta, tyylikästä, älykästä ja älyllisesti aina rehellistä tekstiä. Aivan kuin mielistelisin mutta kun en sinua tunne niin ei ole siitä vaaraa. Vähän olen kateellinen oululaisille jotka saattavat nähdä sinut ihan vaikka sattumalta pizzeriassa…

Kaksi asiaa jotka olisi vielä saatava selville: Luovuitko lopulta siitä korvakorujen pitämisestä (jota harkitsit vesijumppaharrastuksesi vuoksi)? Miksi leikkaat ihania hiuksiasi nimenomaan KYNSIsaksilla?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, aika pitkä lause kyllä :) Muistelen nähneeni jonkun allergiaohjelman BBC:ltä, ehkä siinäkin puhuttiin huonosta tilanteesta.

Haqikah, langalla odottaminen on kauheaa. Minä luulen että kammoni alkoi seitsemisen vuotta sitten kun yritin löytää harjoittelupaikkaa ja jouduin soittamaan ties kuinka moneen epäystävälliseen harjoittelupaikkaan.

Anonyymi, paljon kiitoksia, tuollaisesta kommentista tulee hyvälle tuulelle :) Toivottavasti et tule pettymään jatkossa. Ja täällä on tosiaankin hyviä tyyppejä lukijoissa.
Ei vanhoihin teksteihin tulleista kommenteista mitään haittaa ole, minua vain vaivaa jos en pysty keksimään minne se kuuluu (sähköpostiin tulevissa ilmoituksissa saisi kyllä lukea sekin).
Lopetin tosiaan korvakorujen käytön ja nyt yritän saada reikiä paranemaan, luulisi että ne olisivat parantuneet sen kahdentoista vuoden aikana kun ne olivat korvissani. En ole kaivannut korvakoruja, aiemminkin käytin aina niitä samoja ja ne olivat muutenkin vähän epäkäytännölliset. Eikä minulla enää ole tarvetta kapinoida , niinkään lievästi.
Leikkaan otsatukkaani kynsisaksilla koska olen ollut liian saamaton ja köyhä hankkimaan oikeanlaiset sakset, pitäisi kyllä. Kynsisaksissa on sekin hyvä puoli että niiden lyhyillä terillä pystyy leikkaamaan otsatukkansa vähän huononäköisempi. Mieluiten kyllä laitan äitini leikkaamaan hiukseni.

Blog Widget by LinkWithin