Vauhdikas ja trendikäs kaupunkilaissinkku* viettäisi lauantain ehkä toipumalla edellisestä illasta ja valmistautumalla seuraavaan. Onneksi en ole sellainen, marjastus on niin paljon hauskempaa. Tapasin miehiäkin, tosin he kaikki olivat vähintään keski-ikäisiä ja kiinnostuneita mustikoista. Nuoriakin miehiä näkyi, mutta trendikkäät maastopyöräilijä/juoksija-tyypit eivät tietysti katso minuun päinkään, enkä sitä kaipaakaan. Mustikoita riitti, löysin parhaan paikan vasta kun kaikki kipponi ovat täynnä, täytyy mennä varmaan vielä kerran vaikka pakastimeeni ei oikein sovi enää mitään (jäljellä oleva tila on varattu puolukoille ja omenoille).
Lopputulos on neljän tunnin metsässä rämpimisen arvoinen (mukana vähän ostovadelmia).
* Minulla ei ole varsinaisesti mitään vauhdikkaita ja trendikkäitä kaupunkilaissinkkuja vastaan kunhan he eivät pidä omaa elämäntapaansa ainoana oikeana ikäisilleen sopivana. En kyllä tunne yhtään vtks:ää, paitsi muutaman koulukaverin joiden elämässä on tärkeämpiäkin asioita ja jotka eivät tunnu halveksuvan minua. Se saattaa kuitenkin olla arka paikka minulle, olen heti puolustuskannalla.
Tekstit
4 kommenttia:
Mustikoita! Täällä Helsingissä mustikat ovat niin pieniä ja kuivan makuisia, että ei tee mieli kerätä.
Muuten: sellaisen viisauden kuulin nuorena yhdeltä tutulta, että rakkaus tulee äkkiä kuin kakkahätä. Tsemppiä.
Minä löysin yllättäen melkein herneen kokoisia mustikoita, niitä oli ilo poimia (kun suljen silmäni näen vieläkin mustikanvarpuja, marjakuume on vakava sairaus).
Rakkauden puute ei ole pahin ongelma elämässäni :) Yleensä se kyllä tuntuu ilmestyvän silloin kun vähiten odottaa, muiden ihmisten kokemuksista päätellen.
Ei ne maastopyöräilijät ja juoksijat tajua hyvän päälle :)
On tietysti mahdollista että heidän vauhtinsa on niin kova etteivät he ehdi nähdä mitään ympärillään. Edellisellä reissulla nähdyt suunnistajat kyllä vilkuilivat minuun päin, ehkä vähän kummastuneina. Toisia marjastajia ei ole näkynyt kolmella reissulla, ehkä herätän sen takia huomiota.
Lähetä kommentti