Näin outoa unta jossa kiipesin keskiaikaisen kirkon tai kirjaston torniin ilman mitään sen kummempaa syytä ja kohtasin siellä naisen, joka olikin jo odottanut minua. Hänellä oli mukanaan parivuotias tyttärensä ja hän sanoi luovuttavansa tornissa olevan asunnon minulle, hän oli aika jatkaa matkaa ja oikeastaan hän halusi asua lapsen isän kanssa samassa paikassa. Olin hämmentynyt ja kysyin mitä velvollisuuksia asuntoon kuului, ei muuta kuin paikallaolo, kuulemma. Hänellä oli kiire ja hän esitteli asunnon nopeasti, makuuhuone ja olohuone, jossa oli valtavat ikkunat. Ja paljon huonekaluja, nekin kuuluivat lahjaan. Olo oli vähän kuin Onnelilla ja Annelilla yhdessä lapsuuteni lempikirjoista. Puhuimme jostain syystä englantia ja sanoin että olohuoneen isojen ikkunoiden edessä olisi hyvää tilaa ateljeelle.
Nainen lähti pois ja asuntoon ilmestyi perheenjäseniäni ja palveluskuntaakin ja asunto kasvoi valtavaksi, pelkkiä kylpyhuoneitakin oli useita. Kävi ilmi että siellä oli asunut joku outo täti jonka muotokuvia oli joka paikassa (neliömäiset aika tiukat kasvot ja ruskea tukka nutturalla tai lyhyt). Uni olisi voinut olla pahaenteinen, mutta se oli vain miellyttävä.
Näen aika usein unia rakennuksia. Painajaisissani kerrostaloissa on kaltevat lattiat.