Heräsin yöllä aivan varmana siitä että asunnossani oli joku vieras mies. Sytytin valot sydän hakaten, valmiina vaatimaan selitystä. Ei siellä tietysti ketään ollut, naulakossa roikkui vain epämääräisen muotoisia vaatteita. Nuo ovat ehkä yleisimpiä painajaisiani, unessa tuntuu aivan loogiselta että vessanpöntön kautta asuntoon tunkeutuu muukalaisia (ovesta he eivät voi tulla, se on lukossa ja sen kuulisi. Tietysti uniolennot voivat varmaan liikkua aivan äänettömästikin).
Kesti tunnin että sain rauhoitettua tarpeeksi pystyäkseni taas nukkumaan, aamulla nukuin tavallista pitempään (siis seitsemään), silti väsyttää.
Huonompikin unentulkitsija saattaisi arvata että tutkielma aiheuttaa stressiä (enää kolme viikkoa, ja jos silloin ei ole valmis niin aikaa tulee lisää ainakin muutaman viikko).

Vasen polveni on kipeä, olen kai telonut sen johonkin. Sekin vaikeuttaa nukkumista, siihen sattuu jos se osuu johonkin. Polvikivut ovat pelottavia.
Asiaa ei taida auttaa se, etten osaa istua tuolilla molemmat jalat maassa. Paras asento on istua vähintään vasemman mutta mielellään molempien päällä.

Tutkielmani sai vieraan Rovaniemeltä, erään suuren gurun kirjaa ei saanut lähempää. Sen kanssa ei uskalla mennä kauppaan, kirjastovirkailija ei päässyt eroon hälytyksistä. Ei minun pitänytkään mennä tänään kauppaan, vain toiseen kirjastoon, jossa ei ole hälytysportteja.