Turussa syntyi myös tämän syksyn pipo (olisinpa tällä kertaa osannut tehdä korvia lämmittävän ja muotonsa säilyttävän pipon). Villatakki on vanha ja tietysti ostettu, se herätti eilen koulussa hämmennystä (voi olla että minulla on muuten melkein aina päällä yksi musta neuletakki). Tietokoneen kamera on ihan kätevä silloin kun ei jaksaa säätää jalustan kanssa eikä kuvan laadulla ole niin väliä.
Olin eilen hyvin pettynyt itseeni. Sain kyllä hoidettua sekalaisia asioita, kirjojen hakkua ja palautusta ja muuta mutta en saanut avattua yhtäkään opinnäytetutkielmani lähdeteosta. Tänään sujui aavistuksen verran paremmin ja pääsin peräti sivulle 43 tärkeimmässä lähdeteoksessani (toivon mukaan saan luettua huomenna enemmän, muuten aikatauluni pettää), sitten pääni lakkasi toimimasta.
Tekstit
11 kommenttia:
Uskaliasta :) Suora kasvokuva
Fanta
Reipaat värit näyttävät kyllä kuvassa pukevilta. Itse ratkaisen tuon korvilla ja muodossapysymisongelman neulomalla resoorillisa pipoja, mutta minun piponi näyttävätkin aina ihan rastapipoilta:)
Fanta, on suoria kasvokuvia ollut aikaisemminkin, en vain ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen kuviin joissa kasvoni näkyvät ja niin käyttänyt muita kuvia blogissa.
Orange seeds, minä olen kokeillut sitäkin, joku siinäkin aina mättää. Minulla on vaikeuksia tehdä sopivan kokoinen joustinneuleosuus ja nekin alkavat nousta helposti ylöspäin, niin että korvani paljastuvat. Minulla on aivan vääränmalliset korvat.
Ja ehkä jotain puutteita käsityötaidoissa.
Onpa se söpö - eikä pipokaan ole hassumpi.
Me virkattiin kolmannella patalaput käsityötunnilla. Vai oisko ollut viidennellä; joka tapauksessa sinä vuonna, kun pojat oli kässän tunnilla ja tytöt veistossa. Mun patalapusta tuli vauvan pipo.
Joudun myöntämään, että sun pipos on kyllä hienompi. :)
Aijai, letit suorastaan houkuttelevat nykaisemaan ;)
Jiijii, kuvassa ei ehkä näy pipon oikea olemus, siinä on kohoraitoja mutta minä varmaan olen suunnilleen tuon näköinen, Fanta varmaan osaa sanoa paremmin.
Nobelstraat, muistan että patalappujen tekeminen oli hankalaa. Minä tein silloin tytöt puutöissä -aikana (yksi tyttö oli kyllä puutöissä muutenkin) ainoan käyttökelpoisen käsityötunneilla tehdyn esineen, leikkuulaudan joka on vieläkin äidilläni käytössä (voi olla että opettaja teki siitä suurimman osan). Teimme myös kynätelineen, puupalikan johon tehtiin erilaisia koloja. Tekstiilitöissä onnistuin aina kesäloman jälkeen unohtamaan miten esimerkiksi neulotaan mutta silti minulla oli ysi siitä, opettaja piti siitä että suunnittelin itse työni, vaikka lopputulos olikin aina jollain tavalla viallinen. Koulun jälkeen kun tajusin pipojen kätevyyden olen tehnyt yhden melkein joka syksy, niissä on aina jotain vikaa. Olen onnistunut paremmin lapasten ja sukkien kanssa, tosin niissäkin tuntuu olevan joku pikkujuttu vähän huonosti. Isommat työt pölyallergia estää onneksi.
Sb, tuo kuva tuntui vaativan lettejä, yleensä en niitä käytä kun en saa jaettua hiuksia kahteen osaan tarpeeksi siististi. Pipon kanssa sillä ei ole niin väliä.
Hei Näkis,
onkohan tullut koskaan mieleesi, että olet ehkä hieman itsekriittinen? :-P
Onhan se mahdollista :)
Toisaalta pidän itseäni aika lepsuna itseäni kohtaan ja en mielestäni vaadi itseltäni tarpeeksi, sen takia kai olenkin kriittinen.
Lähetä kommentti