Sama juttu kuin Da Capoissa pätee myös siideriin: yhdestä ei tuu ku vihaseks. Jos haluat pysytellä yhden yksikön määrissä ja haluat miellyttävän olon, niin huitase Leijona-pullo.
Ei vaan, olen itsekin huomannut, että jos menee tarpeeksi pitkä aika edellisestä kerrasta kun on juonut, niin ei alkoholista tulekaan sitten seuraavalla kerralla oikeastaan kovin kiva olo. Väsyttävä ja typerryttävä olo jo parin lasillisen jälkeen. Terveiden elämäntapojen kannalta varmaankin paras olisi juuri se, että ottaisi niin harvoin, että ei ollenkaan tottuisi pitämään alkoholin tuomasta olotilasta.
Anonyymi 1, ei kiitos. En tiedä missä kunnossa olisin, tuskin kovin hyvässä enkä usko että minulla olisi kauhean hauskaa.
Nobelstraat, siitä olen kyllä samaa mieltä että yhdestä Da Caposta tulee vain vihaiseksi mutta en ole varma tulisiko vahvemmasta alkoholista parempi olo. Tarkoitukseni on välttää alkoholin käyttöä mahdollisimman paljon, joten se että alkoholista tulee hyvä olo vain jos sitä käyttää tarpeeksi usein ei kuulosta kauhean houkuttelevalta. Minun on myös vaikeaa uskoa että suurempi määrä poistaisi sen huonon olon, väsyttävän ja typerryttävän olon lisäksi mahani tuntuu hyvin epämiellyttävältä, samoin raajat (minulle tulee sen tyyppinen olo limsastakin, ehkä hiilihapon takia. En tiedä mistä eilen oli kyse, tuo siideri ei kauheasti muistuta limsaa). Parhaimmillaan saan päänsärynkin, se voi tulla yhdestä lasillisesta kuohuviiniä. Jotenkin nuo oireet eivät innosta juomaa lisää :)
Anonyymi 2, ei kuulosta kauhean hyvältä. Pystyn kuvittelemaan mikä ryyppäämisessä kiehtoo ihmisiä, mutta itse en näe siihen mitään tarvetta. Itse asiassa ehkä eniten minua ärsyttävät ihmiset, joiden mielestä olisi tosi hyvä juttu nähdä minut humalassa ja etten vain uskalla/kehtaa/pidä alkoholista tarpeeksi mutta kyllä minäkin vielä vapaudun ja silloin tajuan sen miten kivaa kaikilla muilla on kännissä, tai ainakin muilla olisi hauskaa. Yleensä tuollaiset ihmiset ovat ystäviäni, teini-ikäni kaverit onneksi hyväksyvät minut nykyään näin. Oikeasti runsaasti ryyppääviltä ihmisiltä ei ole ikinä tullut huonoa palautetta, päinvastoin, he tuntuvat kuvittelevan että minulla on jotenkin voimakas itsekuri ja olen vahva ihminen kun pystyn vastustamaan alkoholia. Todellisuus on se ettei se kiinnosta minua juuri lainkaan. Eilisen siiderin tilalla olisin voinut juoda vaikka omenamehua, se olisi ollut huomattavasti parempaa, täytyy muistaa vastaisuudessa. Humala kiinnostaa minua yhtä vähän kuin benjihypyt, niiden tavoin se tietysti pelottaakin minua mutta minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asioita vain todistaakseni etten pelkää. Pelkään aika monia juttuja ja jos ne eivät vaikuta arkielämääni en juuri välitä niistä. Korkeanpaikankammoa tärkeämpää olisi päästä eroon vaikka puhelinkammosta. En myöskään pysty näkemään miten runsaampi alkoholin käyttö voisi parantaa elämääni. En pidä baareista monistakaan syistä ja niissä voi käydä selvänäkin, jos välttämättä haluaa käydä niissä. En usko että löytäisin seurustelukumppania baarista, vaikka sellaista etsisinkin, tanssiminenkaan ei innosta. Minun on vaikeaa uskoa että suurempi alkoholimäärä saisi minut rentoutumaan ja iloiseksi ja puheliaaksi, siihen toisaalta auttaa jo väsymys. Minulla on varmasti liian tiukka kontrolli käyttäytymiseni suhteen mutta estoista vapautuminenkaan ei vaikuta kauhean hauskalta. Ottaisin kyllä mielelläni yhden siiderin hyvässä seurassa ja olen ottanutkin, mutta koskaan siitä ei ole tullut hyvää oloa. Kerran siitä ei ole tullut fyysisesti huonoa oloa mutta silloinkaan vaikutus ei muuten ollut kauhean miellyttävä. Liittyy ryyppäämiseen muutakin. Pyrin elämään mahdollisimman terveellisesti enkä halua karkin rinnalle toista kallista pahetta, yhdestä eroon pääsemisessäkin on tarpeeksi. Inhoan humalaisia enkä halua itse sellaiseksi. Lapsena inhosin yli kaiken sitä että näin vanhempani kännissä, vaikka sitä ei tapahtunut kuin muutaman kerran eivätkä he tehneet mitään kamalaa. Jotenkin vain ryyppääminen, vaikka sopiikin varmasti joillekin, niin kuin uskonto ja parisuhdepelitkin, tuntuu vain kauhealta ajan haaskuulta, sen sijaan voisi tehdä jotain oikeasti hauskaakin (minun käsitykseni hauskuudesta saattaa poiketa valtavirrasta).
Tekstit
7 kommenttia:
Itsellani sipseja ja olutta. ;)
Katoin ensin, että tuossa kupissa on raakoja pekonin siivuja. Haha.. oudot silmät.
Sb, minulla oli myös pieniä suklaapatukoita, mutta ne eivät selvinneet syömättä.
Anonyymi, ei nyt sentään. Se olisi kyllä ollut aika mielenkiintoinen ateria.
Huomasin taas ettei alkoholi sovi oikein minulle, tuosta yhdestä siideripullollisestakin tulee epämiellyttävä olo.
Sun pitää juoda kuusi ja katsoa sitten!
Sama juttu kuin Da Capoissa pätee myös siideriin: yhdestä ei tuu ku vihaseks. Jos haluat pysytellä yhden yksikön määrissä ja haluat miellyttävän olon, niin huitase Leijona-pullo.
Ei vaan, olen itsekin huomannut, että jos menee tarpeeksi pitkä aika edellisestä kerrasta kun on juonut, niin ei alkoholista tulekaan sitten seuraavalla kerralla oikeastaan kovin kiva olo. Väsyttävä ja typerryttävä olo jo parin lasillisen jälkeen. Terveiden elämäntapojen kannalta varmaankin paras olisi juuri se, että ottaisi niin harvoin, että ei ollenkaan tottuisi pitämään alkoholin tuomasta olotilasta.
Jo järjestäisit, Näkymätön Tyttö, lähiaikoina kunnon ryyppibileet! Miten ois? Eikö voisi olla hyväkin idea?
Anonyymi 1, ei kiitos. En tiedä missä kunnossa olisin, tuskin kovin hyvässä enkä usko että minulla olisi kauhean hauskaa.
Nobelstraat, siitä olen kyllä samaa mieltä että yhdestä Da Caposta tulee vain vihaiseksi mutta en ole varma tulisiko vahvemmasta alkoholista parempi olo. Tarkoitukseni on välttää alkoholin käyttöä mahdollisimman paljon, joten se että alkoholista tulee hyvä olo vain jos sitä käyttää tarpeeksi usein ei kuulosta kauhean houkuttelevalta. Minun on myös vaikeaa uskoa että suurempi määrä poistaisi sen huonon olon, väsyttävän ja typerryttävän olon lisäksi mahani tuntuu hyvin epämiellyttävältä, samoin raajat (minulle tulee sen tyyppinen olo limsastakin, ehkä hiilihapon takia. En tiedä mistä eilen oli kyse, tuo siideri ei kauheasti muistuta limsaa). Parhaimmillaan saan päänsärynkin, se voi tulla yhdestä lasillisesta kuohuviiniä. Jotenkin nuo oireet eivät innosta juomaa lisää :)
Anonyymi 2, ei kuulosta kauhean hyvältä. Pystyn kuvittelemaan mikä ryyppäämisessä kiehtoo ihmisiä, mutta itse en näe siihen mitään tarvetta. Itse asiassa ehkä eniten minua ärsyttävät ihmiset, joiden mielestä olisi tosi hyvä juttu nähdä minut humalassa ja etten vain uskalla/kehtaa/pidä alkoholista tarpeeksi mutta kyllä minäkin vielä vapaudun ja silloin tajuan sen miten kivaa kaikilla muilla on kännissä, tai ainakin muilla olisi hauskaa. Yleensä tuollaiset ihmiset ovat ystäviäni, teini-ikäni kaverit onneksi hyväksyvät minut nykyään näin. Oikeasti runsaasti ryyppääviltä ihmisiltä ei ole ikinä tullut huonoa palautetta, päinvastoin, he tuntuvat kuvittelevan että minulla on jotenkin voimakas itsekuri ja olen vahva ihminen kun pystyn vastustamaan alkoholia. Todellisuus on se ettei se kiinnosta minua juuri lainkaan. Eilisen siiderin tilalla olisin voinut juoda vaikka omenamehua, se olisi ollut huomattavasti parempaa, täytyy muistaa vastaisuudessa. Humala kiinnostaa minua yhtä vähän kuin benjihypyt, niiden tavoin se tietysti pelottaakin minua mutta minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asioita vain todistaakseni etten pelkää. Pelkään aika monia juttuja ja jos ne eivät vaikuta arkielämääni en juuri välitä niistä. Korkeanpaikankammoa tärkeämpää olisi päästä eroon vaikka puhelinkammosta.
En myöskään pysty näkemään miten runsaampi alkoholin käyttö voisi parantaa elämääni. En pidä baareista monistakaan syistä ja niissä voi käydä selvänäkin, jos välttämättä haluaa käydä niissä. En usko että löytäisin seurustelukumppania baarista, vaikka sellaista etsisinkin, tanssiminenkaan ei innosta. Minun on vaikeaa uskoa että suurempi alkoholimäärä saisi minut rentoutumaan ja iloiseksi ja puheliaaksi, siihen toisaalta auttaa jo väsymys. Minulla on varmasti liian tiukka kontrolli käyttäytymiseni suhteen mutta estoista vapautuminenkaan ei vaikuta kauhean hauskalta.
Ottaisin kyllä mielelläni yhden siiderin hyvässä seurassa ja olen ottanutkin, mutta koskaan siitä ei ole tullut hyvää oloa. Kerran siitä ei ole tullut fyysisesti huonoa oloa mutta silloinkaan vaikutus ei muuten ollut kauhean miellyttävä.
Liittyy ryyppäämiseen muutakin. Pyrin elämään mahdollisimman terveellisesti enkä halua karkin rinnalle toista kallista pahetta, yhdestä eroon pääsemisessäkin on tarpeeksi. Inhoan humalaisia enkä halua itse sellaiseksi. Lapsena inhosin yli kaiken sitä että näin vanhempani kännissä, vaikka sitä ei tapahtunut kuin muutaman kerran eivätkä he tehneet mitään kamalaa. Jotenkin vain ryyppääminen, vaikka sopiikin varmasti joillekin, niin kuin uskonto ja parisuhdepelitkin, tuntuu vain kauhealta ajan haaskuulta, sen sijaan voisi tehdä jotain oikeasti hauskaakin (minun käsitykseni hauskuudesta saattaa poiketa valtavirrasta).
Lähetä kommentti