Tänään tunnen taas olevani oma itseni, vaikka kai se ärtynyt ja ilkeäkin tyttö on osa minua. En minä edes ollut kauhean ilkeä, toivottavasti ainakaan. Onnistuin kuitenkin kehittämään aivan järjettömän vastenmielisyyden yhtä ihmistä kohtaan, joka ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen sen (kyse on blogimaailman ulkopuolisesta ihmisestä, ettei kenenkään tarvitse epäillä), provosoiduin ja provosoin ja käyttäydyin vähän typerästi. Pyysin kyllä myös anteeksi. Syy vastenmielisyyteeni oli ikävä, kateus ja ärsyyntyminen siinä että jotkut ovat aktiivisia paikassa jossa itse olen passivoitunut enkä pysy muutosten ja uudistusten tahdissa.

Tänään olen kuitenkin hyvällä tuulella. Kävin koululla syömässä siinä toivossa että törmäisin tuttuihin. Tapasin kuitenkin vain yhden opettajan, jolle mainitsin siitä että olen ajatellut tulevaisuudessa perustaa yrityksen ja hän piti sitä hyvänä ajatuksena, ehkä hänen mielestään minusta on siihen.
Aamulla maailmanmatkaajakirjani matkasivat Tukholman ja Vaasan kautta Ouluun ja koko aamupäivän odotin hermostuneena soittoa kuljetusliikkeestä, en melkein uskaltanut käydä koulullakaan. Kävi kuitenkin aika hyvin, puhelin soi juuri kun olin tulossa kaupasta ja olin melkein pihassa. Taloni on vähän hankala siinä mielessä ettei ulko-ovesta pääse sisään ilman avainta (tai ovikoodia jota minäkään en muista) ja tämä on vähän hankala löytääkin. Talo kyllä näkyy pitkälle mutta sinne johtava tie on vähän piilossa. Yksi kirja jäi uupumaan tuosta tilauksesta, ilmeisesti sen takia että se asui Glasgow'ssa ja muut Birminghamissa, niinpä saan kokea tuon jännittävän prosessin uudestaan. Mielenkiintoista nähdä mitä reittiä se päättää kulkea ja ehtiikö se tulla tänne ennen kuin torstaina lähden Turkuun.