Aika kuluu nykyään niin nopeasti etten tunnu pysyvän vauhdissa. Herään, puuhailen jotain, käyn asioilla tai jumpassa ja sitten pitää mennä nukkumaan. Kuvittelin että työttömillä on tylsää, mutta toisaalta en tietysti voi sanoa oikein mitään työttömien arjesta tämän reilun kuukauden perusteella. Muuta kuin että ahdistaa ja stressaa ja olen varma etten mitään töitä saakaan. Olen taas miettinyt sen yrityksen perustamista vaikka se onkin pelottavaa.
Uniongelmat ovat onneksi väistyneet, olen herännyt parina päivänä lähempänä seitsemää. Vielä pitäisi oppia nukkumaan pitkään jos nukuttaa eikä pakottaa itseään ylös. Vielä parempi olisi päästä eroon tästä väsymyksestä, unenpuutteesta se tuskin johtuu. Voi olla että se on allergian oire, olen viime aikoina tehnyt ehkä liikaa käsitöitä. Tänään uutisissa puhuttiin influessa-aallosta ja melkein toivoin sairastuvani, silloin voisin vain maata sängyssä koko päivän hyvällä omallatunnolla (mutta ei ennen viikonloppua). Toisaalta muistan hyvin vuoden takaisen flunssan, ehkä se oli influessa, melkein 40 astetta kuumetta ja keuhkot niin kipeät että hengittäminen oli vaikeaa. Sitä en kaipaa.
Kaikesta apatiasta ja angstista huolimatta en pidä itseäni masentuneena tai onnettomana, minun elämässäni on paljonkin mukavia asioita. Yksi niistä on viikonlopun kestien suunnitteleminen, minusta on hauskaa suunnitella ruokia ja muuta. Stressaan kyllä kaikenlaisesta (onko tuo ruoka hyvä, pitäisikö sittenkin olla jotain täyttävämpää ruokaa, uskaltaako tehdä juttuja joita ei ole koskaan tehnyt, ja joiden kokeilemiseen ei ole varaa. Ja onko vierailla, jos he edes tulevat, aivan kauhean tylsää?).
Tekstit
5 kommenttia:
Minkä ihmeen vuoksi pakotat itseäsi sängystä ylös niin aikaisin? Lähes joka postauksessa selität, miten olet pakottanut itsesi ylös kukonlaulun aikaan.
Luulen että se johtuu siitä etten halua hukata aikaa, varsinkaan nyt kun minun pitää taistella syrjäytymistä ja rutiinittomuutta vastaan. Se johtuu varmaan siitäkin että olen oikeastikin aamuihminen ja minulle on aivan normaalia herätä kuudelta. Jos herään myöhemmin on päivän paras osa mennyt jo ohi. Ehkä siksi seitsemältäkin herätessä tuntuu siltä että nyt pitää nousta. Yritän kyllä nyt taistella sitä vastaan, vaikka minun onkin hyvin vaikeaa, tai mahdotonta, nukahtaa kerran herättyäni. Ihmettelen ja vähän kadehdin sellaisia, jotka voivat laittaa torkkuherätyksen päälle ties kuinka monta kertaa ja aina nukahtaa uudelleen, se tuntuu melkein käsittämättömältä. En muista olenko koskaan Oulussa nukkunut puolta yhdeksää pitempään, äidin luona se onnistuu joskus (saatan nukkua myös pitempäänkin, joskus jopa puoleen yhteentoista). Tietysti minun pitää mennä nukkumaan joskus kymmenen maissa, pitkään valvominen ei oikein sovi minulle.
Hmmph, rutiinien ylläpito ja aamulla herääminen on oikeasti hyvä idea. Meikäläisen nykyinen joskus illalla nukkumaan ja herätään joskus aamuöstä ja otetaan päikkärit ei oikein ole hyvä idea sen suhteen, että pitäisi tehdä jotain säännöllistä.
Minä(kään?) en näe kyllä syytä, miksei pitäisi herätä aamulla aikaisin. Minä tekisin hyvin mielelläni niin, jos minulla ei olisi taipumusta valvoa puolen yön tuolle puolen TV:n takia. Käytettävissä olevan ajanmäärä ei heräämisajankohdasta riipu vaan siitä, kuinka paljon nukkuu öisin.
Tietysti voidaan miettiä, että onkohan vasta valoisalla ajalla heräämisestä jotain biologisia hyötyvaikutuksia, jolloin tietysti vielä tähän vuodenaikaan voi olla (tai olla olematta) jotain hyötyä kymmeneen asti nukkumisesta.
Minulle ainakin rutiinien pitäminen tekee hyvää, se että elämässä on jonkinlainen rakenne. Minun unirytmini on kyllä sen verran jäykkä ettei sitä edes pysty muuttamaan, jos valvon myöhään herään edelleenkin aikaisin ja sitten koko päivä on krapulainen olo (tai sellainen mitä kuvittelen krapulan voivan olla).
Lähetä kommentti