31.3.2007

Lauantaini ovat muodostuneet hyvin ennalta-arvattaviksi.
Viikolla teen suunnitelmia. Tällä kertaa olen pirteä ja suursiivoan ja järjestelen kaikki kaapit ja lahjoita tarpeettomat tavarat Pelastusarmeijalle. Neulon sukkaa, jonka on pakko valmistua pian ja joka ei siten millään tule neulotuksi. Ja teen töitä ja luen kirjaa, joka on pakko palauttaa ensi tiistaina ja joka vanhoina hyvinä aikoina olisi tullut luetuksi ensimmäisenä iltana. Ennen Neil Gaiman oli yksi suurimpia suosikkejani mutta kehitin selittämättömän vastenmielisyyden (tai ei siinä mitään selittämätöntä ollut, en kestä lukea sisaruksista, joista toinen on hurmaava ja ulospäin suuntautunut ja toinen tylsä ja vastuuntuntoinen. En kyllä tiedä miksi otan ne niin henkilökohtaisesti, sisareni ei varsinaisesti ole sitä manipuloivan kaunista tyyppiä, kaikkea muuta. Ehkä minulla on jäljellä traumoja nuoruudestani jolloin tärkein ystäväni oli juuri sitä tyyppiä. Anteeksi tämä pitkä sulkeellinen sivutarina) Anansi Boysiin. Nyt Fragile Things taitaa jäädä lukematta, vaikka olen erityisesti nauttinut Gaimanin novelleista (yksi parhaista muistoistani on Neil Gaiman melkein kymmenen vuotta sitten Jyväskylän Kesässä lukemassa Chivalrya).
Todellisuudessa valvon liian myöhään perjantaina ja lauantai muodostuu kaikkien noiden hyödyllisten asioiden välttelystä (kun olen niin kauhean väsynyt, jne.) niin ettei minulla lopulta ole aikaa tai energiaa mukaville asioille ja päädyn hukkaamaan aikaani johonkin aivan joutavaan, kuten huonojen hömppäkirjojen arvostelujen lukemiseen (ne ovat kyllä aika hauskoja, arvostelut siis). Lopulta saan iltapäivästä siivotuksi joten kuten ja päädyn ostamaan karkkia, vaikka viime viikolla viimeksi vannoin etten niitä enää osta, kun niistä kuitenkin tulee huono olo.
Onneksi pääsiäinen vähän katkaisee rutiinejani, ehkä onnistuisin nukkumaan äitini luona kunnolla. Ja kuuluu lauantaihin mukaviakin perinteitä, kuten iltakävely Tristiksen kanssa.

Sen verran sain sentään aikaan että herra (tai rouva) Marjalude ei enää asu ikkunalaudallani.

4 kommenttia:

anu kirjoitti...

Minäkään en niin kamalasti pitänyt Anansi Boysista. Se oli ptenkin vaan ... pöljempi kuin gaimanit keskimäärin. Naivi tai kliseinen tai jotain (näin hienosti me kirjallisuustieteilijät osaamme analysoida kirjallisuutta:))

Muuten olen kyllä iso Gaimanin ystävä, American gods, Stardust, Neverwhere ja melkein kaikki lyhyet novellit ovat mielestäni ihan huippuja. Olinkin vähän yllättynyt kun Anansi jäi hieman latteaksi kokemukseksi. Odotin kai siitä hieman aikuismaisempaa, niin kuin American Gods oli.

(ps. hauska wordverificationi: qubiqobk)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen joskus ollut Jyväshyvässä Gaimanin tarinoita kuuntelemassa, ja mieltäni jäi vaivaamaan mitä hän siellä luki. Eli koska todennäköisesti olemme olleet samassa tilaisuudessa, osaatko sanoa mikä oli Gaimanin lukema teksti, joka kertoi mummosta ja jostain pystistä jota ritari tms tulee hakemaan?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Orange Seeds, hyvä jos joku muukaan ei pitänyt siitä kirjasta, ei ole itsellä niin saamaton olo :) American Gods on kyllä upea ja Sandmanit ja muutkin.

Anonyymi, se oli juuri se ihana Chivalry, joka löytyy kirjasta Smoke and Mirrors.

Anonyymi kirjoitti...

Rest in peace marjalude :)

Blog Widget by LinkWithin