Tänään olen tehnyt sen verran töitä että omatuntonikin on tyytyväinen, nyt työn ensimmäinen versio on melkein valmis, sellainen että sen voisi melkein jo painaakin. Ulkoilu ja neulominen jäivät kyllä väliin, siitä omatunto ei pidä.
Ei ole varmaan yllätys etten pidä aprillipäivästä. Inhoan kaikenlaisia piloja ja jäyniä, inhoan suunnattomasti tuota sanaakin. Minun käsitykseni huumorista on vähän erilainen.
Inhoan myös piilokameraohjelmia. Ja kaikkea muutakin "hauskanpitoa" jonka tavoitteena on nolata toinen ja saada hänet näyttämään hölmöltä.
Palmusunnuntaista sen sijaan pidän. Karkkia ja pakanallisuutta. Pidän pääsiäisestä muutenkin. Kristilliset pyhät ovat niin sopivilla paikoilla että niitä voi juhlia uskonnotonkin, kevät ansaitsee ehdottomasti juhlansa. Niin pakanallinen en kuitenkaan ole että tuntisin erityistä yhteyttä muinaisiin pakanoihin ja viettäisin ostaraa.
Tekstit
9 kommenttia:
Kannattaa olla iloinen että on edes töitä. Kaikilla korkeakoulutetuillakaan ei Oulun seudulla sellaista ole.
Kyllä minä olenkin iloinen, vaikka tietysti vielä iloisempi olisin töistä, jotka olisivat tiedossa pitempinä kuin parinkymmenen tunnin pätkinä.
Toivottavasti "korkeakoulutetuillakaan" ei tarkoittanut esimerkiksi vain yliopistosta valmistuneita (tämä taitaa olla minulle arka paikka), kun esim. minäkin olen korkeakoulutettu. Amk on erilainen oppilaitos kuin yliopisto ja erilaiseen tarpeeseen suunniteltu, mutta korkeakoulu silti.
Tarkoitin kyllä omassa tapauksessani yliopistoa mutta en käsite-diskriminoi ketään. Ollaan vaan neljän leijonan kenraaleita kaikki yhdessä, ja ei vaan yo:laiset ja amk:laiset yhdessä vaan kaikki yhdessä niin ei tule kenellekään suru puseroon.
Eipä se minua kauheasti henkilökohtaisesti haittaa mitä ihmiset kuvittelevat, mutta olen tavannut sen verran yliopistolla opiskelleita tyyppejä jotka eivät olleet todellakaan mitään akateemisuuden (se on hyvä sana erottamaan ammatillisesti koulutetuista, jos siihen tuntee tarvetta) mallikuvia ja jotka halveksuvat suunnattomasti kaikkea mikä vähääkään liittyy ammatillisuuteen. Yksikin idiootti (muun käytöksensä perusteella) oli sitä mieltä että koulussani on huono opetus, ei sen takia että hän olisi jotakin asiasta tiennyt vaan koska pakkohan siellä olla kun se on amis. Se on tehnyt vähän turhan hanakaksi korjaamaan termejä.
En kyllä tiedä miksi yliopistossa opiskelleet ovat niin yllättyneitä siitä etteivät löydä töitä, joillakin ainevalinnoilla luulisi sen olleen heille selvää alusta asti (en tietysti tarkoita sinua kun en edes tiedä mitä olet opiskellut).
Niin en tiedä miten itse määrittelet hyvin työllistyvän ja ei-niin-hyvin työllistyvän aineyhdistelmän yliopistossa, kiinnostaisi tietää. Itse olen huomannut että periaatteessa ja hyvin usein käytännössäkin periaattessa millä tahansa yliopiston aineyhdistelmällä voi työllistyä. Ja toisaalta taas työllistyväksi luultu voi päätyä työttömäksi ja toisaalta taas hämärän alan tyyppi voi työllistyä ennen valmistumistaan. Semmoisia aikoja vähän eletään.
Pitemmällä tähtäimellä valitsen kyllä lähes minkä tahansa yliopistotutkinnon kuin minkä tahansa amk-tutkinnon. Mutta en toisaalta vihaa amklaisia tms., Maija Rask, suuri amk-ihminen on lähes perhetuttu.
Yksi asia mikä edistää työllistymistä on suku, jos vanhemmat tavalla tai toisella työllistävät niin se kyllä auttaa työllistymistä. Kaikki eivät toisaalta synny hopeinen perintökalu rektumissa.
Ja lisäyksenä vielä että itse en ole työtön. :)
Ajattelin eniten sellaisia ihmisiä, jotka valitsevat aineyhdistelmän tyyliin naistutkimus-taidehistoria-saamen kieli (tuo nyt oli vähän kärjistetty) ja hämmästyvät ja loukkaantuvat kun kukaan ei tule hakemaan heitä kotoa täihin. Yliopistossa, varsinkin jos opiskelee alaa josta ei valmistu johonkin ammattiin, pitäisi varautua siihen että saa hyvin aktiivisesti miettiä miten voi työllistyä ja että työpaikat voivat löytyä hyvinkin erilaisista ja erikoisista paikoista. Tuollaisia tyyppejä on yllättävän paljon.
Minun on vaikeaa nähdä mikä tekee yliopistotutkinnosta niin paljon paremman, kun ne kuitenkin vastaavat niin erilaisiin tarpeisiin. Minun on oikeasti vaikeaa ymmärtää sitä ajattelutapaa jonka mukaan vaikka diplomi-insinööri on arvokkaampi kuin sairaanhoitaja (en nyt puhu välttämättä palkoista) tai että vaikka yliopistokoulutuksen saanut museotyöntekijä olisi (vaikka kulttuuria kannatankin). Toisaalta taas ei minusta vaikuta olevan järkevää kouluttaa kaikkia sairaanhoitajia yliopistoissa, niin kuin olen kuullut ehdotettavan. Tietysti yksilön taloudellisen kehityksen kannalta on varmasti parasta valita diplomi-insinööriys, mutta muitakin syitä opiskelupaikan valintaan on.
Itse olin lapsena varma että menen yliopistoon, kunnes tajusin ettei siellä ole mitään sellaista jotain haluaisin lukea, lukuunottamatta jotain taidehistoriaa tai vastaavia joita en edes haluaisi ammatikseni. Tajusin että haluan tehdä itse luovaa työtä. Tietysti on Taideteollinen korkeakoulu, jossa siihen pääsee yliopistotasolta ja Lapin yliopisto, mutta suoraan sanottuna en ole oikeaa tyyppiä niihin, siis tarpeeksi hyvä. Ja toisaalta Lahden Muotoiluinstituutti voittaa Lapin yliopiston vaikka sattuukin olemaan amk.
Minä uskon ettei yliopistosta pääse juurikaan varmasti työllistymään, lukuunottamatta ehkä jotain sellaisia aloja kuin vaikka hammaslääketiede tai farmasia. Ne ovat yleensä kuitenkin sellaisia että täytyy olla äärettömän motivoitunut päästääkseen opiskelemaan tai niin kiinnostunut esim. rahasta että on sen takia valmis opiskelemaan alaa, joka ei kiinnosta ja pärjäämään siinä. Luulen kuitenkin että nuo ovat poikkeustapauksia, paljon enemmän olen nähnyt ihmisiä, jotka valitsevan alan joka ei kiinnosta vain kun se on jotenkin varma valinta ja sitten he huomaavat että kilpailu on niin kovaa ettei siinä pärjää ellei ole kauhean motivoitunut. Yleisesti ottaen pidän parhaimpana yksilön kannalta valita sellainen ala joka kiinnostaa, oli se koulutusaste sitten mikä tahansa (pidemmällä aikavälillä paras koulutus on melkein joku perusammattitutkinto, josta saattaa saada palkkaa paljon enemmän kuin akateemisena virkamiehenä ja vain parin vuoden koulutuksella).
Tympeintä olisi olla amitsusta tms. valmistuneena pintakäsittelijänä jolle ei olisi töitä ja pääsy jatko-opintoihin olisi aikalailla tukossa. On paljon tuttuja ammattikoululaisia ketkä ovat työttöminä ja jotenkin heille tuntuu kasautuvan myös erilaiset sosiaaliset ongelmat alkaen alkoholin väärinkäytöstä yms. Mut niin, ei tietenkään pidä olla ennakkoluuloinen.
Saamenkieli yllättäen ei muuten ole mikään huono valinta, vasta tuli juteltua yhden saamenkieleen erikoistuneen kanssa kenellä on ollut soppeli työ jo pitemmän aikaa. Ne on ne suhteet, suhteet.
On kyllä totta ettei mikään koulutus takaa työpaikkaa. Ammattikoulutus ei kyllä sulje pois mitään opiskelumahdollisuuksia, kolmevuotisella perustutkinnolla pääsee yliopistoonkin, jos siis pääsee pääsykokeista läpi (jotkut saattavat päästäkin).
Kuvitteellinen aineyhdistelmäni oli vain esimerkki, ei minulla ole käsitystä minkään noiden aineiden työllistävyydestä. Saame olisi kyllä kiinnostava kieli, sain vasta vähän aikaa sitten tietää että sitä opetetaan Oulussakin esim. ala-asteella, totta kai kun muitakin äidinkieliä (muistan yhden romanitytön omassa koulussani joka kävi romanikielen tunneilla, luokallamme oli kyllä muitakin mutta he eivät tainneet käydä niillä tunneilla), mutta jotenkin se oli yllättävää.
Lähetä kommentti