Onneksi ei enää ole tuollainen olo. Vähän kyllä olen vielä huolestunut ja kauhistunut ja jännittynyt, mutta varsinainen ahdistus on poissa.

Työnhakuvalmennuksessa oli yllättävän hauskaa. Ihmisten ilmoille pääseminen on jo sinällään hauskaa, mutta ohjaajat ja muut kurssilaiset ovat mukavia ja jotain hyötyäkin kurssista saattaa olla, ainakin tiedän paremmin sen miksi työnhakuni on ollut niin onnetonta. Ryhmä on sopivan pieni, minun lisäkseni viisi, ja ilmapiiri rento. Ryhmässä on aika monenlaista väkeä, minä olen ainoa korkeakoulutettu ja ainoa perinteisellä tavalla luova (jos minua voi sanoa luovaksi?), tai siis jonkinlaisessa luovassa työssä. Meistä tuskin tulee ylimpiä ystäviä mutta ei vihamiehiäkään. Siis "ihan mukavaa" väkeä.

Eilen olin Tristiksen kanssa iltakävelyllä ja sekin oli hauskaa, ystävät ovat hyvää vastalääkettä ahdistukselle.

Olen iloinen siitäkin että tajusin katsoa Matkahuollon sivuilta että kulkeeko se yksi kahdelta lähtevä vuoro perjantaisin Jyväskylään vai pitääkö minun mennä puoli kuudelta lähtevällä, kurssikin loppuu sopivasti yhdeltä. Se kahden bussi on vähän kummallinen, se on osan matkaa vakiovuoro ja niin sitä ei mainita kaikissa aikatauluissa. Sekin on vähän outoa että vakiovuoroudestaan huolimatta se on toiseksi nopein vuoro Jyväskylään. Ennen se kulki vain maanantaista torstaihin mutta nyt ainakin Matkahuollon sivut väittävät sen liikennöivän perjantaisinkin. Ehkä voin luottaa siihen.
Kevätkin on tulossa. Ei kai minulla mene niin kauhean huonosti.